Nyt ollaan käyty viikko päiväkotia. Tutustuttiin ensin viikko, sitten sairastuimme molemmat, aloitus siirtyi viikolla. Tyttö kävi ed. perjantaina kun itse olin vielä sairaslomalla yksin treenaamassa aamupäivän, jolloin hain hänet ruoan jälkeen pois. Päivä oli mennyt tosi hyvin 🙂 Aloitti kunnolla maanantaina, joka myös ensimmäinen työpäiväni. Oli mennyt hirmu hyvin 🙂 ainoastaan ulkoilussa oli tullut pieni itku, joka oli loppunut lyhyeen kun oli alettu puhumaan ruokailusta 😀
No tiistai.. äiskä vei hänet päiväkotiin, sanoivat heipat ja tyttö jäi iloisena hoitoon. Sen jälkeen oli romahtanut, ja itkenyt kovasti tosi pitkään. Aamupäivän oli itkeskellyt, välillä leikkinyt vähän..sitten taas ikävä muistunut mieleen. Ulkoilussa oli suurimmaksi osaksi istunut rattaissa ”turvassa” oman Koko-kirahvin ja tutin kanssa. Keskiviikko olikin sitten jo astetta vaikeampi, koska oli jo erotilanteessa jäänyt kovasti itkemään 🙁 ja taas aamupäivä meni itkeskellessä, aamu-ulkoilu omissa rattaissa turvapaikassa istuen. Syönyt kuitenkin jo jotain.
Torstaina vein itse, ja erotilanne oli ihan kamala 🙁 Itki jo valmiiksi, ja he joutuivat repimään hänet irti minusta 🙁 Toinen itki ihan hysteerisesti, ihan KAUHEA oli lähteä töihin 🙁 Kun pääsin pk:sta ulos, itkin itsekin 🙁 Onneksi minulla on n.vartin työmatka, jolloin ehdin kasaamaan itseni suht hyvin ennen työpaikalle menoa. Silti töissä olo on tosi vaikeaa, kun tietää että toisella on kurjaa.
Onneksi he lähettävät viestiä miten menee, ja kuvia 🙂 Aamupäivällä tulikin viestiä, että vähän jo naurattaa ja ulkonakin leikitään 🙂 Loppupäivä oli mennyt hyvin, ja kun äiskä välipalan jälkeen meni hakemaan, oli vastassa yllättäen iloinen tyttö 🙂 Sitten kun äiskän näki, oli itku tullut.
Sama oli kun hei tulivat minua vastaan kun tulin myöhemmin töistä, tyttö kun näki minut, näki että hän meni vaikeaksi..ihan kuin murjottaisi minulle. Nopeasti kuitenkin sain hänet syliini ja sitten oltiinkin loppu ilta äidin kintereillä.
Tämä itkuisuus ei suinkaan näy vain päiväkodissa, vaan heijastuu vahvasti myös kotiin. E on ollut ajoittain hyvin ahdistuneen oloinen, ja päiväkoti kun mainitaankin puheissa, ahdistuu heti hyvin selvästi ja alkaa itkeskelemään :/ Ennen päiväkotiin lähtöä on joka päivä ahdistunut silmin nähden jo kotona, ja matkalla päiväkodin lähestyessä alkaa itkeä 🙁
Enää ei uskalla nukahtaa itsekseen (kuten aina yleensä) vaan on tarvinnut äidin viereen pitämään kädestä kiinni <3
Yöllä käy varmaankin koko ajan läpi näitä asioita, koska uni on tosi huonoa ja itkeskelee ja vaikeroi paljon. Nyt pari yötä tarvinut äitiä vierelleen, ja viime yönä ei riittänyt että pidän kättä hänen päällään kun nukun patjalla sängyn vieressä, vaan piti olla näkyvissä (eli istuin) ja yövalo päällä, koska valitti että pelottaa. Oli tositosi vaikeaa nukahtaa uudelleen, jouduin turvautumaan maitopulloon, että hän sai unen päästä kiinni. Ja kädestä piti pitää koko ajan.
Tänään pidin lomapäivän, jotta tyttö saa vähän iisimmän alun päiväkodissa. Ei tarvitse heti täyttä viikkoa tehdä. Samaa yritän ensi viikolla. Ihanaa tänään on ollut nauttia yhdessä olosta, kun kummankaan ei tarvitse stressata päiväkotia <3