Olin kärvistellyt pari yötä valvoen kovissa menkkakivuissa, jotka selvästi yltyivät supistuksiksi. Kuitenkin aina aamun tullen hiipuivat pois 😐 Yritin tehdä kaikkea mahdollista ylläpitääkseni/yllyttääkseni niitä, mutta ei auttanut. Nukuttua en juurikaan saanut, pari tuntia siellä täällä aamun koittaessa vasta.
Meillä oli sovittu kontrollikäynti viralliselle lasketulle ajalle 18.10. raskausdiabeteksen vuoksi. Sinne mentiin ja tilanne kohdunsuulla todettiin sen verran epäkypsäksi, ettei käynnistystä suositeltu. Kohdunsuu oli kyllä auki 2cm, mutta niin ylhäällä, että käynnistyksen aloitettaminen esim ballongilla olisi hankalaa.
MUTTA, ultratessaan vauvan tilannetta lääkäri huomasi että lapsivettä onkin melkoisen vähän. Siitäpä sitten soitteli erikoislastenlääkärille konsultaatiota. Hän oli sitä mieltä että lapsiveden vähyyden vuoksi (sekä taustalla vielä radi), olisi syytä käynnistää synnytys eikä uskalla jäädä odottelemaan. Hän itse oli erikoistunut kaksoisballongin käyttöön, ja suosittelikin juuri sitä menetelmänä.
Sellainen sitten laitettiin ja sen kanssa lähdettiin kotiin odottelemaan että alkaa tehdä töitään.
Kotiin päästyämme supistukset alkoivatkin aivan urakalla, ja ravasin ympäri kämppää niiden kanssa. Aina supistusten tullessa heijailin lantiota nojaten lähimpään seinään/tasoon tms. Sitten ne alkoivat olla niin kipeitä että olin jo polviltani niitten kanssa sängyn päällä kyyneleet silmissä. Otin panadolia 1000mg. 20min päästä supistukset hiipuivat taas pois 😯 Panadolko sen tekee?
Meidät oli käsketty Kättärille klo 20:00 illalla tsekkaukseen, mikä ballongin tilanne on. Äitini tuli tänne pojan kaveriksi ja lähtivät viemään kolmea koiraamme iltalenkille kun lähdimme ajelemaan sairaalalle. Käytiin siellä käyrillä ja ne oli ok. Kysyin eivätkö tsekkaa ballongin tilannetta. Eivät kuulema, pitää itse katsoa. Mennä vessaan ja nykiä. Sanoin mistä tiedän etten nyi liian kovaa ja riko jotain 😆 Hän sanoi, ettei se ole mahdollista. Jos kohdunsuu on tarpeeksi auennut ja pehmennyt, se antaa myöten ja vekotin tulee ulos.
Noo, eikun vessaan. Nyin sitä pikkusen, jännitti niin pirusti 😆 Sitten nyin vähän enemmän , koska selvästi joku sisällä antoi myöten. Sitten otin paremman otteen (koska letku mikä sieltä tulee ulos oli tosi liukas ja limainen 😎 ) ja päätin koittaa vielä vähän ettei enää antaisi myöten. No, justiin kun se alkoi sattua aika kovasti, säikähdin ja yritin työntää sitä takaisin -nerokasta eikö?! 😆 niin siihen se jäi, käteen kera kauheiden veri klönttien (nyrkin kokosten!!) ja siinäpä sitten ihmettelin että mitäs nyt?!? Punaista nappia painelemaan ja kätilö sieltä kiiruhtaa paikalle. ”tää jäi käteen” sanoin sille hengästyneenä 😆 ja hän sitten vaan otti sen vippari roskiin. ”Mites nää klöntit, onko ihan normaalii?” -Joo on, ihan normaalia. Siitä sitten putsasin kaikki paikat, mukaan lukien lattiat ja pöntön, housut jalkaan ja kertomaan käytävällä odottavalle puolisolleni että mepä ei lähdetäkään kotiin 😎 Hän oli juuri kirjottanut viestin äidilleen että lähetään kotiin sieltä vielä, ei ollut ehtinyt painaa lähetä-nappia -onneksi! 😆
Ite naputin omalle äidilleni viestin, että tänne jäätiin.
Siitä sitten siirryttiin Kättärin käynnistysosastolla huoneeseen, jossa ei onneksi ollut ketään muuta. Puolisolle saatiin myöhemmin patjakin sinne että sai lepuuttaa kipeää selkäänsä (kun pitkään joutunut tuoleilla istumaan, selkä tulee tosi kipeäksi) ja hetkeksi laittaa silmänsä kiinni.
Mulla puhkaistiin kalvot sitten heti kun huoneeseen päästiin. Lapsivettä ei kyllä kauheasti tullut, että todellakin oli hyvä että synnytys alkoi etenemään!
Päästiin puolison kanssa iltapalallekin siinä vielä. Hänellä oli omat eväät mukana, mä sain kättärin puolesta. Ihanaa oli istua vielä kerran kahdestaan rauhassa, pimeä Helsinki ikkunoiden takana. Ei vielä kipuja, sai tehdä itse sellaisen iltapalan kuin halusi, viimeinen ateria ennen h-hetkeä. Vähän niinkuin viimeinen ehtoollinen 😆
SEn jälkeen alkoikin tapahtua vauhdilla. Supistuksia alkoi tulla, ja pian muuttuivat säännöllisiksi ja voimistuivat. Kellottelin niitä jollain löytämälläni app:llä. Sain kuumavesipullon selän supistuskipuihin, se helpotti ihan kivasti. Kätilö koko ajan hoki suihkuun menemisestä, mua ei vaan jotenkin houkuttanut.
Pian ei paljoa pullot auttaneet. Kätilö kysyi haluaisinko kokeilla TENS-laitetta. Olin kuullut siitä paljon hyvää, ja koska kipuni olivat lähinnä selässä, uskoin sen voivat auttaa. Hän kiikuttikin sen pian ja asensi tarrat selkääni ja näytti miten laite toimii. TENS:in avulla pärjäsin tosi hyvin! 🙂 Kestin tosi hyvin kovatkin supistukset, vaikka lopulta kyllä kivut vei niin jo jalatkin alta ja sumensivat näön, etten enää kestänyt! Puoliso haki kätilön, enkä edes nähnyt häntä..niin kivuissa olin! Hän soitti synnytyssaliin, ja lähdimme sitten sinne. Tuntui oudolta, että mun piti KÄVELLÄ sinne, hyvä kun pysyin pystyssä. Tuntui että lyyhistyn joka askeleella ja taju lähtee, silmissä sumeni niin etten nähnyt enkä kuullut supistuksen tullessa MITÄÄN.