Meillä kiljutaan. Siis KILJUTAAN! Niin kovaa ja Korkeelta kun kurkusta vaan lähtee 😆 ja paljon – koko ajan – ja se tooooosi kivaa! 😆 😯
Joo ei me tajuta miten tytön omat korvat sitä kestää, koska meillä tärykalvot halkee 🙄 ..Ei hän sitä mitenkään negatiivisessa mielessä tee, vaan ilmeisesti vaan tykkää kuunnella omaa ääntään. Onko tuolla lapsella kuuloa siis ollenkaan ? ? ? Koska se kiljunta on oikeesti sellasta horror-kiljuntaa, kuin jostain kauhuleffasta missä mimmiä just aletaan leikkaa viidakkoveitsellä kurkusta (tai jotain). No, menee varmaan ohi tämäkin VAIHE 😆
Jotain ihanaakin ääntä alkanut kuulua.. tyttö nimittäin alkanut tasan 9kk JUTELLA, siis sanoa SANOJA 😀 😀 😀 Nyt kuuluu ”äittä äittää”
”täittä tättättää” ”nännän nää” ”anna anna” ”ennää ennää” = mennään 😆 Tät toistelee silloin kun haluaa että häntä kävelytetään 😆
Ihana aamulla herätä siihen kun hänen sängystään kantautuu suloinen ääni ”äittää äittää” <3 (herääminenhän ei koskaan ole minun mieli puuhaani, tuo sentään vähän pehmittää asiaa 😆 )
Myöskin kävely on edistynyt. Ottaa jo yksittäisiä askelia itsenäisesti ! Tätä teki ensi kerran jo 8,5kk, mutta sitten se jotenkin jäi. Nyt taas alkanut uudelleen (9kk1vko), mökillä itse asiassa. Siellä oli niin hyvin hänen korkeudelleen sopivia tasoja olohuoneessa. Pääsi kiertämään olohuoneen pyöreää pöytää yhdellä kädellä, siitä sohvalle, siitä rahille, ja vielä lepotuolille ja ikkunalaudelle joka oli kiinteä ja hänen korkeudellaan. Kehitys harppari muutaman mökkipäivän aikana huimasta eteenpäin tuon ansiosta 🙂 Yritimme nyt muokata kotiammekin siten, että se tukisi parhaiten E:n kehitystä.
KONTTAAMAANKIN hän oppi mökillä !
Osasi kyllä ihan pari tassutusta aiemmin, mutta mökillä lähti tavallaan ekaa kertaa oikeasti HAKEMAAN jotain asiaa konttaamalla, ja itsenäisesti liikkumaan myös siten 🙂 Ai että olin haljeta Ylpeydestä lastani kohtaan! ..kyllä sitä konttaamista on niin kovasti odotettukin!! ..Ei hän siitä edelleenkään TYKKÄÄ selkeästi, mutta etenee jonkin matkaa kontaten jos kokee sen tarpeelliseksi 😀
Kyllä on meidän pimu nyt ottanut huimia askelia kehityksessä 😀 Ihana seurata hänen kehitystään, kun joka päivä tulee jotain uutta. Joka päivä jaksan hämmästellä ihan pieniäkin asioita mitä hän on oppinut, tai keksinyt, huomannut, tai reagoi eri tavalla kuin ennen <3
Jotenkin olen odottanut tuota että hän alkaa LIIKKUMAAN.. Kuvittelen että sitten helpottaa elämä. Tuskin. Erilaista se varmaankin on, mutta ehkei sentään helpompaa 😎 Meillä kun tuo tyttö ei ole ikinä VIIHTYNYT hetkeäkään yksin. Pitänyt koko ajan viihdyttää tai kantaa paikasta toiseen, sekään ei ole riittänyt vaan valitusta usein aamusta iltaan. Lienee refluksista johtuvaa.. silti, todella raskasta. Ei liene siis ihme, että odotan helpotusta. Odotan josko viihtyisi hieman paremmin, tai ettei tarvitsisi kantaa/vaihtoehtoisesti kävelyttää paikasta toiseen. Me tämän talouden isot ihmiset (teini mukaan lukien) olemme ihan romuna jatkuvasta kävelyttämisestä, sekä kantamisesta hartiat varsinkin minulla ihan 24/7 kroonisesti sairaan kipeät. Josko siis, joskus.. 😎
