Eipä tän päivän neuvolassa paljon selvinnyt mistä eilisessä (ja tänään jatkuneessa) huonovointisuudessa/oudossa olossa voisi olla kyse.
Verenpaine oli 120/80 (noussu aikalailla) ja syke 94 (huh!)
Mutta kuulemma normaaleja.
Hemoglobiini oli 111 eli se oli laskenut aika paljon ja voisi selittää huimauksen. Kahden viikon rautakuurille jouduin 😕 Siitä raudasta tulee vaan vatsakipuja, ummetusta ja muuta, siksi ei niin ilahduttanut. No jospa olo normalisoituisi sitten muuten.
Osa oireista kuulema voisi viitata raskausmyrkytykseen (huono-olo, jatkuvat päänsäryt, näön sumentuminen, yhtäkkinen turvotus raajoissa ym) mutta koska pissassa ei näkynyt proteiinia, ei kuulema voi olla kyseessä silloin. En tiedä sitten kuinka vahvaa sen pissan pitäisi olla, mulla kun se oli ollut rakossa sen puoli tuntia (mikä on vessassa ramppailu väli vähintään muutenkin)
Käski kuitenkin soittaa äippäpolille jos olo pahenee/vauva ei voisi hyvin (sain ohjeet liikelaskennasta)
Vauvan syke oli laskenut tällä kertaa. Ollut 150 joka kerralla. Nyt 125 ja kun terkka herätteli hänet, nousi 145:n.
Hän oli edelleen onneksi pää alaspäin 😀 Peppu ja jalat tuntui ylävatsalla ja pää alhaalla, mutta SIVUSSA 🙄 eli ei ollutkaan laskeutunut ja raivotarjossa, vaan vähän siinä sivussa.
Sain lähetteen synnytyspelko polille kun vihdoin uskaltauduin edes itselleni myöntämään että synnytyksen ajatteleminenkin on mulle mahdotonta 🙄 Odotan sitä vain yhdellä ajatuksella, että jompi kumpi meistä kuolee sinne. Ei ehkä ihan tervettä 🙁 Siksi ajattelin että ehkä olisi parasta päästä kuitenkin puhumaan ammattilaisen kanssa asiasta (vaikka aiemmin olen ollut vakaasti sitä mieltä ettei siitä voi olla hyötyä). Olisi niin ihanaa jos voisi synnytyksessä luottaa että me selvitään hengissä ja kehokin toimii paljon paremmin (synnytys edistyy) kun ei ole ihan jännittynyt, kauhuissaan ja stressaantunut. Toivotaan siis että pääsen Kättärille käsittelemään asiaa ja ammattilaisen kanssa puhuminen helpottaa, edes hiukan 🙂