Minä ja puolisoni T olemme halunneet pitkään lasta. Mietimme erilaisia vaihtoehtoja, koska naisparina keskenämme emme siihen tietenkään pysty 😆
Mietimme anonyymia luovuttajaa, etsiä netistä joku mies johon tutustua ja plaa plaa.. ei. Ei oikein tuntunut mikään vaihtoehto hyvältä eikä yhtään omalta.
Vauvakuume kuitenkin kasvoi ja ikääkin alkoi tulla, että tositoimiin olisi pian ryhdyttävä. Rahaa sitten vaan kasaa, ei kai siinä muu auta ja klinikalle.
Uutena vuotena sitten tutustuimme puolisoni siskolla kylässä erääseen mieheen, joka sitten alkoi tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Keskustelut etenivät ja mietittiin ja pohdittiin, meidän sekä hänen toiveita, natsaako yhteen. Kaikki meni kuin tanssi, me saamme anonyymin luovuttajan sijasta antaa lapsemme nyt siis myös ISÄN ja hän saa vihdoin lapsen jota on aina halunnut. Mikäs siinä, lapsella on kolme vanhempaa, kolme ihmistä jotka rakastavat häntä enemmän kuin mitään muuta.. ei huono! sitten vielä kaikki mummot ja muut sukulaiset siihen päälle.. 😀
Mies kävi varmuuden vuoksi kaikissa mahdollisissa sukupuolitautitesteissä (itse olen ollut saman kumppanin kanssa viimeiset kymmenen vuotta, ei kauheesti taudit liiku 😆 )
Kaikki oli selvää, siispä tuumasta toimeen.
No, se ei ollutkaan sitten noin vaan..
Ensimmäinen NEGA raskaustestiin.
Seuraava kierto… Toinen NEGA.
Seuraava kierto.. ja taas seuraava… Lisää vaan NEGOJA 😥 😥 😥
Samaan aikaan mulla oli koko ajan aivan kaameet kivut alavatsan seudulla ja lantiossa, kuukaudesta toiseen.. kolme viikkoa kuukaudesta 🙄
Ramppasin lääkärissä ja tutkimuksissa ja ultrassa ja vaikka missä. No endometrioosi epäily vahvasti 😯 Laparoskopia leikkausjonoon!
Aika tulikin pian..
Toisessa munasarjassa iso dermoidikysta joka räjähti siinä leikkauksessa ja endoa poltettiin lantionpohjasta. Toipuminen kestikin peräti pari viikkoa, mikä oli yllätys.
Pari kiertoa jäi siis välistä. Mutta nuo löydökset selittänee hirveät kivut sekä sen ettei raskaus onnistunut alkamaan.