Masukuvien päivitystä Rv 35+0 – Rv 36+0
Kategoria: raskaus
rv 34+0 tänään!
Kyllä tuo maha TUNTUU isolta!! En tiedä sitten onko viikkoihin nähden iso vai pieni. Pari viikkoa sitten neuvolassa ainakin kohdun sf-mitta oli tippunut keskikäyrän alapuolelle, että sen suhteen ei olisi iso. Tämä onkin iso lähinnä edestäpäin, eli siis malliltaan leveä. Ajattelin jossain vaiheessa että onko ”läskiä”, mutta kyllä se on ihan kova koko maha sivuille asti. Esikoinen oli minusta kokonaan edessä, tämä levinnyt sivuille.
Kremppaa alkaa olla jos jonkinmoista. Supistukset ovat kokonaan loppuneet, toki kun nyt ollaan turvallisilla viikoilla ja niitä saisi jo tulla 🙄 ..niin nyt ei sitten mitään! Olen alkanut liikkumaan nyt huomattavasti enemmän, josko voisin sillä edistää että alkaisi paikat kypsymään. Teen pitkää lenkkiä, jota pyrin voinnin mukaan kokoajan pidentämään. Eilen sitten tämmönen urheilupäivä -> Tein ensin tyttökoiriemme kanssa pitkän lenkin (mittauksella about 2,5km, ei siis kauhean pitkä ku vertaa mitä ennen raskautta) ja olin ihan kuollu sen jälkeen (lähinnä liitoskivut), kävin välissä viemässä tytöt kotiin ja itse kävin vessassa ja lähdin pikku chihumme kanssa vielä lenkillä, sekin yli kilsan. Sitten vedin vielä punttitreenin käsille ja tein pakara/selkä-treeniä. Pikasiivous ja suihkuun. Joo-o, loppuillasta en meinannu päästä edes kävelemään, enkä sängystä ylös!! 🙄 Enkä puhu nyt lihaskivuista, vaan alakerta meinas kertakaikkiaan RÄJÄHTÄÄ, ihan kuin sitä ois moukarilla vedelty ihan tohjoks 😡 Aivan karmeeta! Sit viel selkäkivut (iskias nykyään aina vaivana vasemmalla puolella) iskiaksen lisäksi koko alaselkä ihan juntturassa. Huh hei, yölläkin ihan tuskaa!
Tänään sit ollukin niin huono-olo ja väsy, etten ole tehnyt juuri mitään. Lepopäivä siis 😎 Jos huomenna yrittäis vähän taas lenkkeillä, mut vähän iisimmin kun toi eilinen kuiteski 😎 ..oli ehkä liikaa näillä viikoilla! 😆
Tosiaan noi liitoskivut (oletan et ne on niitä) -häpyluu ihan p*skana ja nivuset, oikeastaan koko alakerta ja sen ympäröivä alue ihan tohjona.
Iskias toinen hallitseva vaiva, mutta vain vasemmalla puolella. Vaikuttaa koko vasempaan puoleen ja aiheuttaa sen puolen levottomat jalat-syndrooman. Hieronta foam rollerilla iltaisin sekä magnesium geeli pakarasta alaspäin toimivat ensiapuna öihin, että saa jotenkin edes oltua sen kanssa.
Unettomuus ollut tosi pahana, välillä en nuku ollenkaan öisin 🙁 Enkä kyllä sitten päivisinkään. Ylipäätään en juurikaan nuku päikkäreitä, jos vahingossa nukahdan, herään itsestään vartin päästä – mikä on tosi hyvä! ..ja ennenkuulumatonta mulle 😆 Ennen raskautta päikkärit tarkoitti parin TUNNIN unia!
Yleensä yöt menee niin että oon tosi väsyny 21-jälkeen ja meen sänkyyn. Katson telkkaria, koska se on ainoo mihin helposti pystyn nukahtamaan. Puoliso tulee hiukan myöhemmin sänkyyn, ja nukahtaa kuiteski ennen mua. Nukahdan ehkä siinä 00-01 hetkeksi, havahdun hetken päästä jostain syystä hereille ja tietenkin vessaan siitä, sit ei vaan uni tuu uudelleen kun vasta muutaman tunnin päästä, eli nukahdan uudelleen 03-06 ja sit nukkuisin aamuun. Nyt kun nää yöt on ollu niin pirun pätkittäisiä, on pakko ollut myöntyä antaa itselleen lupa nukkua sit aamulla edes pidempään (ennen oli kello aina soittamassa kasilta) eli nukun sit yleensö 09-10.
Ihmeellistä miten kuitenkin päivällä sit on ihan ok, usein jopa hyvin pirteä. Kait kroppa käy jo niin hormooneilla 😆
Neuvolakäynti rv 32+3
Eipä tän päivän neuvolassa paljon selvinnyt mistä eilisessä (ja tänään jatkuneessa) huonovointisuudessa/oudossa olossa voisi olla kyse.
Verenpaine oli 120/80 (noussu aikalailla) ja syke 94 (huh!)
Mutta kuulemma normaaleja.
Hemoglobiini oli 111 eli se oli laskenut aika paljon ja voisi selittää huimauksen. Kahden viikon rautakuurille jouduin 😕 Siitä raudasta tulee vaan vatsakipuja, ummetusta ja muuta, siksi ei niin ilahduttanut. No jospa olo normalisoituisi sitten muuten.
Osa oireista kuulema voisi viitata raskausmyrkytykseen (huono-olo, jatkuvat päänsäryt, näön sumentuminen, yhtäkkinen turvotus raajoissa ym) mutta koska pissassa ei näkynyt proteiinia, ei kuulema voi olla kyseessä silloin. En tiedä sitten kuinka vahvaa sen pissan pitäisi olla, mulla kun se oli ollut rakossa sen puoli tuntia (mikä on vessassa ramppailu väli vähintään muutenkin)
Käski kuitenkin soittaa äippäpolille jos olo pahenee/vauva ei voisi hyvin (sain ohjeet liikelaskennasta)
Vauvan syke oli laskenut tällä kertaa. Ollut 150 joka kerralla. Nyt 125 ja kun terkka herätteli hänet, nousi 145:n.
Hän oli edelleen onneksi pää alaspäin 😀 Peppu ja jalat tuntui ylävatsalla ja pää alhaalla, mutta SIVUSSA 🙄 eli ei ollutkaan laskeutunut ja raivotarjossa, vaan vähän siinä sivussa.
Sain lähetteen synnytyspelko polille kun vihdoin uskaltauduin edes itselleni myöntämään että synnytyksen ajatteleminenkin on mulle mahdotonta 🙄 Odotan sitä vain yhdellä ajatuksella, että jompi kumpi meistä kuolee sinne. Ei ehkä ihan tervettä 🙁 Siksi ajattelin että ehkä olisi parasta päästä kuitenkin puhumaan ammattilaisen kanssa asiasta (vaikka aiemmin olen ollut vakaasti sitä mieltä ettei siitä voi olla hyötyä). Olisi niin ihanaa jos voisi synnytyksessä luottaa että me selvitään hengissä ja kehokin toimii paljon paremmin (synnytys edistyy) kun ei ole ihan jännittynyt, kauhuissaan ja stressaantunut. Toivotaan siis että pääsen Kättärille käsittelemään asiaa ja ammattilaisen kanssa puhuminen helpottaa, edes hiukan 🙂
Outo huonovointisuus
Ihan hiton huono-olo tänään ollut, siis outo- ja huono vointi 
Tosi hankala jotenkin hengittää (missä asennossa vaan), tuntuu ettei saa tarpeeksi happea.
Kädet puutuu olkapäitä myöten, tai vähintäänkin kumman tuntuset.
Pää tuntuu kummallisen raskaalta, särkee-ei särje, ja väsyttää kuollakseen ja päässä pyörii varsinkin pysty asennossa.
Puoliso kun tuli töistä, hämmesteli loppu illan kun oon kuulema ihan vitivalkoinen ja mustat silmän alukset ylettyy poskiin.
En ole muuta jaksanut tehdä kuin maata sängyssä kyljellään ja nukahdella, jolloin hikoilen litra tolkulla
Tosi outo olo.
Onneks huomenna neuvola. Tosin ne ei oikein osaa ikinä sanoa mihinkään mitään, silleen en sata prosenttia luota..mutta kait tyhjää parempi.
Yöjumppaa ja äheltämistä
Yöt on kyllä sellasta jumppaamista ja äheltämistä 🙄 Ennen kun ehtii edes saada unen päästä kiinni (vie mulla aikaa, krooninen nukahtamisongelma) saa juosta seittemän kertaa vähintää pissalla, ja se ylöspääseminen sängystä (!!) mikä ähellys ja irvistely! Tuntuu että alakerta räjähtää kivusta (nivuset, häpyluu + muu seutu siinä) ja iskias vasemmalla puolella jumittaa niin etten meinaa millään päästä ensin ylös ja sitten liikkeelle 😳 Kun vessaan asti pääsen, helpottaa jo ne kaikki kivut, toi ylösnousu ja liikkeelle lähtö on se pahin.
No vissiin väsyttää enää kun takas sänkyyn pääsen 
🙄
Sit se KÄÄNTYMINEN 🙄 Selällään nukkuisin mieluiten, mutten saa siinä asennossa henkeä kunnolla, eikä siinä asennossa muutenkaan kuulemma saisi nukkua. Kyljellään saa ok asennon vain tyynyn avulla (toisen jalan alle joka on koukussa). Mutta sit kun pitäis kääntyä! Jos nukun jo, herään siihen joka kerta kun repäsee mahasta se asennon vaihto, sekä kauhee jumppaaminen ja ähellys että pääsen kääntymään puolelta toiselle. Selkään, kylkiin, lonkkiin ja alakertaan sattuu 😯 Tunnen itseni niiiiiin vanhaksi (kohta 35v) ja niiiiiiin raihnaseksi! Ja tässä kuitenkin vielä tosi monta viikkoa jäljellä ja sanottakoon että ennen raskautta olin hyvässä fyysisessä kunnossa, siitä ole enää tietoakaan 
Viikonloppuna heräsin molempina öinä siihen että supistelee ja ihan kaRRMee pissahätä. En meinannu päästä millään kävelemään vessaan kun niin supisti ja sattu, mutta kun sain asiani hoidettua, se supistelu helpotti. Johtukohan se pelkästään kovasta pissahädästä??
Anyway, yöt on tosi pätkittäisiä ton kaiken edellä kuvaamani takia. Päivällä väsyttää koko ajan. Yritän toki jossain vaiheessa päivällä vähän levätä, mikä on helpommin sanottu kuin tehty 🙄 Tässä kämpässä taitaa olla jokin kirous sen suhteen, että just kun VIHDOIN oot saanut kaikki hommat tehtyä, ajattelet että ah, nyt mä hetken lepään, voin jopa nukahtaa jos siltä tuntuu. No auta armias kun just oot vaipunut kevyeen horrokseen, joko puhelin soi (sen ainoon kerran päivässä!), koira tulee itkee sun korvaan, posti tulee luukusta ja yks koirista rähjää sille kuin viimeistä päivää, tai sitten vaan ihan se perinteinen; niin törkee vessahätä kuudettasataa kertaa sinä päivänä, että Pakko vaan nousta ylös ja se niistä unista 🙄
Vali vali 😆 Kohta en nuku tänkään vertaa ku nyt, kun Sintti saapuu maailmaan 😆
(rv 32+0)
Bloglovin
Vauvalle lukeminen
Tnään sain vihdoin aikaiseksi ensimmäistä kertaa lukea vauvalle 😀 Mahtavaa!
Mun on pitänyt jo kuukauden päivät ainakin, mutta aina se jää.
Nyt kun olen päivät pitkät yksinäni kotona. Poikakin monena päivänä neljään koulussa ja puoliso vähintään kolmeen, niin aikaa tuntuu yhtäkkiä tupsahtaneen lisää vuorokauteen 😆 Aikasemmin kun poikakin pääsi jo puoliltapäivin (eka kouluviikko) taikka oli kesälomalla, ei mulla ollut yksinolo-aikaa päivästä kuin muutama tunti, ja sen käytin tottahan toki mihinkäs muuhun kuin kämpän puunaamiseen 🙄 Nyt koitan puolison kanssa tehdyllä yhteispäätöksellä hellittää siitä (koska kroppa ei enää kestä näillä viikoilla) edes hiukan, niin aikaa jää kummasti enemmän myös senkin puolesta 🙂
Tänään sitten päätin, että kun olen lounaan syönyt, on hyvä aika käpertyä vauvan huoneeseen tulevaan imetystuoliin lukemaan ensimmäistä kertaa vauvalle <3 Mä uskon muutenkin etä lukeminen lapselle on maailman kehittävintä toimintaa lapsen kielellisen kehityksen (+ miljoonan muun asian) kannalta, ja sit kun luin artikkelin että kielellinen kehitys alkaa rakentua jo sikiöaikana niin päätin että me siis LUETAAN 🙂 Meillä on jo nyt ihan kamalasti lastenkirjoja Sintille hänen omassa kirjahyllyssä. Suurin osa taitaa olla minun omasta lapsuudesta peruja 😀 Ne on säilyneet hyvin, koska äitini on säästänyt ne laatikoissa. Minunkin lapsuudessa kirjojen arvostus oli suurta ja meillä äiti hukutti mut kirjoihin, mihin koko kämppä muutenkin hukkui 🙂
Sieltä se siis on lähtenyt, arvostus kirjoja kohtaan! <3
Tässä Sintin eka satu
Pakko myöntää, aluks mua jännitti (!!) Ihan tajutonta! 😆 Ihan kun vauva tuolla masussa tajuis asiasta hirveesti 😆 Mut kai mua jännitti lähinnä se, että se tilanne tuntu vähän hassulta; istun yksin kotona ja alan lukea ääneen satua jollekin jota ei voi nähdä. Mutta parin ekan lauseen jälkeen se tuntui jo maailman luonnollisimmalta <3 Tässä luen vauvalleni, maailman ihaninta kirjaa <3
Me tehdään tästä joka päiväinen yhteinen hetki <3