Tnään sain vihdoin aikaiseksi ensimmäistä kertaa lukea vauvalle 😀 Mahtavaa!
Mun on pitänyt jo kuukauden päivät ainakin, mutta aina se jää.
Nyt kun olen päivät pitkät yksinäni kotona. Poikakin monena päivänä neljään koulussa ja puoliso vähintään kolmeen, niin aikaa tuntuu yhtäkkiä tupsahtaneen lisää vuorokauteen 😆 Aikasemmin kun poikakin pääsi jo puoliltapäivin (eka kouluviikko) taikka oli kesälomalla, ei mulla ollut yksinolo-aikaa päivästä kuin muutama tunti, ja sen käytin tottahan toki mihinkäs muuhun kuin kämpän puunaamiseen 🙄 Nyt koitan puolison kanssa tehdyllä yhteispäätöksellä hellittää siitä (koska kroppa ei enää kestä näillä viikoilla) edes hiukan, niin aikaa jää kummasti enemmän myös senkin puolesta 🙂
Tänään sitten päätin, että kun olen lounaan syönyt, on hyvä aika käpertyä vauvan huoneeseen tulevaan imetystuoliin lukemaan ensimmäistä kertaa vauvalle <3 Mä uskon muutenkin etä lukeminen lapselle on maailman kehittävintä toimintaa lapsen kielellisen kehityksen (+ miljoonan muun asian) kannalta, ja sit kun luin artikkelin että kielellinen kehitys alkaa rakentua jo sikiöaikana niin päätin että me siis LUETAAN 🙂 Meillä on jo nyt ihan kamalasti lastenkirjoja Sintille hänen omassa kirjahyllyssä. Suurin osa taitaa olla minun omasta lapsuudesta peruja 😀 Ne on säilyneet hyvin, koska äitini on säästänyt ne laatikoissa. Minunkin lapsuudessa kirjojen arvostus oli suurta ja meillä äiti hukutti mut kirjoihin, mihin koko kämppä muutenkin hukkui 🙂
Sieltä se siis on lähtenyt, arvostus kirjoja kohtaan! <3
Tässä Sintin eka satu
Pakko myöntää, aluks mua jännitti (!!) Ihan tajutonta! 😆 Ihan kun vauva tuolla masussa tajuis asiasta hirveesti 😆 Mut kai mua jännitti lähinnä se, että se tilanne tuntu vähän hassulta; istun yksin kotona ja alan lukea ääneen satua jollekin jota ei voi nähdä. Mutta parin ekan lauseen jälkeen se tuntui jo maailman luonnollisimmalta <3 Tässä luen vauvalleni, maailman ihaninta kirjaa <3
Me tehdään tästä joka päiväinen yhteinen hetki <3