En ehtinyt tänne vielä hehkuttaa viime viikon perjantaina alkanutta lomaa 😀 Lapsen biologinen isä tuli heti siinä kylään ja oli useamman päivän sekä sitten tää koko viikko selvitelty perheen vakuutusasioita (kilpailutettu vakuutukset + otettu vauvavakuutus). Huh, oon ihan PUHKI!! Ei tässä ole ehtinyt yhtään lomailemaan, eli ees yhtä ainutta kertaa kirjaa avaamaan tms. Aamusta iltaan juoksua tai jotain hommaa 🙄
Eli loma alkoi ja sitä jatkuu elokuun puolen välin yli, ja sitten 22.elokuuta alkaa suoraan lomasta äippäloma 😀 (vaikka mitä se loma-sana siinä perässä tekee??)
Eli kotiäitinä nyt seuraavan vuoden vähintään. Jos Luoja suo, niin tottakai pidempään. Mutta kun ikinä ei tiedä miten elämä heittelee, ei parane mennä lupailemaan mitään aikarajoja. Mutta molemmat puolison kanssa toivottaisiin että voisin olla kotona about sinne asti kun masuvauva täyttää kaksi vuotta.
Taloudellinen tilanne voi olla se juttu, jonka takia se ei sitten olisikaan mahdollista, mutta aika näyttää.
Laitanpa piiiitkästä aikaa masukuviakin tänne. Ei olla muuton takia MUISTETTU ottaa niitä, viime viikolla vihdoin muistettiin 8)
Tänään aamulla sitten vuoto jatkui vielä. Kääk! Viikonloppu tulossa .. 😯
Kiikutin sen eilen määrätyn virtsanäytteen heti aamulla labraan, et jos se tulos ehtisi iltapäiväksi. Labra täti sanoi että maanantaihin menee. No se siitä.
Päätin sitten soittaa uudelleen neuvolan puhelinpalveluun ja kysyä miten kauan tätä vuotoa ”katellaan”.. 🙄 Hän kehotti menemään lääkäriin koska on jatkunut nyt jo pari päivää. Neuvolalääkäreille koko Vantaalla EI kuulema enää perjantaina saa aikoja 🙄 ..Joo, mistäs pieraset lääkärin perjantaina kymmenen jälkeen aamupäivällä. Yritin soittaa terkkariin, ei vastattu.
Päätin sitten marssia sinne, että kaippa ne jotain sitten osaa sanoa.
Sairaanhoitajalle jouduin odottamaan puolisen tuntia (mikä sekin on tuossa terv.asemalla melko vähän!) ja hän soitti samantien lääkärille, joka otti parin minuutin päästä minut vastaan 😎 Uskomatonta!! Terveyskeskuksessa!! 😆 Siis olin aivan mykistynyt. Mutta Hienoa! 😀
Lääkäri teki sisätutkimuksen. Kyseli jotain. Ei kauheesti puhunut mitään. Sanoi että konsultoi vielä collegaansa. Tuli takaisin huoneeseen ja sanoi että lähetän sut Kätilöopistolle. Siinäpä se. Ei tietoa, onko vakavaa vai ei. Sinne vaan menet, sillä piste.
Soitin puoliskolle että miten pääsen julkisilla Kättärille, hän selvitti mulle dösät.
Kävin kotona syömässä tukevan aterian että jaksan sitten Kättärillä jonotella ja käytin koirat.
Kättärillä vastaanotto oli ihan erilaista kuin ennen (ilman raskautta). Pääsin parin minuutin odottelun jälkeen sairaanhoitajan haastatteluun ja hän ehdotti minulle vuodepaikkaa. Meinasin ensin että jos saan särkylääkettä, voin kyllä istua. Selkäsärky on vaan aikamoinen. Hän ehdotti että ottaisin vuodepaikan ja tuo minulle Panadolia. Ok, näin tehtiin. Ihanaa, pääsen makaamaan 😎
Kyllä sitten jaksan odotella, kun ei kerran tarvitse istua. Ruuhkaa kuulemma on, ja siltä näyttikin. Käytävä oli täynnä naisia. (viimeksi kun olin Kättärin päivystyksessä -ilman raskautta- käytävällä oli 2 naista ja jouduin odottamaan 8tuntia yhteensä) Varauduin siis piiiiiitkään odotukseen.
Ehdin just torkahtaa, kun lääkäri tuli jo hakemaan (ehkä max.tunnin odottelun jälkeen, tuskin sitäkään)
Tehtiin sisätutkimus ja katsottiin ultralla alakautta. Kohdunsuu kiinni, kohdunkaula pitkä. Vauva näyttää voivan hyvin. Ei osannut sanoa SYYTÄ vuodolle. Jos yltyy, takaisin sinne.
Koska vuodot ovat alkaneet aina rasituksen jälkeen, määräsi viikon lepoa. Ei mitään rehkimistä, kantelua ym. Kevyttä kävelyä tai hommailua ok, mut ei mitään enempää. Eli viikko enemmän taas pois töistä 🙄
Mut pomo vaikutti kerrankin suht. ymmärtäväiseltä. Yleensä kun on niuho sairaslomista.
Että näin. Katotaan mihin suuntaan homma menee, mutta näillä näkymin en ole enää yhtään niin huolestunut ja koitan keskittyä etten rehkisi enää niin kovin täällä kotonakaan, kerta lapseni hyvinvointi voi olla siitä kiinni.
Jumalalle Kiitos ja Kunnia että vauvalla kaikki vaikutti olevan nyt hyvin, se on tärkeintä!
Nyt ollaan rv 22. Olen nyt sairaslomalla (taas vaihteeksi) selkäsäryn takia. Mulla on ollut alaselkä ihan jumalattoman kipee parisen viikkoa, töissä pahanee potenssiin miljoona koska joutuu seisomaan todella pitkiä aikoja, tai sitten vastaavasti istumaan. Molemmat on pahimpia asentoja tälle selälle 🙄 Kävely helpottaa ja kyljellään makaamaminen. Sit kun kipu on menny tarpeeksi pitkälle, ei toki MIKÄÄN asento ole hyvä, Panodolilla koitan helpottaa oloa. Hivenen se jeesaa, mutta ei se kipua missään nimessä poista.
Eilen sit mietin aamulla kun olin puoli yötä valvonut tän selän takia, että mitenhän pärjään töissä. Tiesin että siellä on ihmisiä poissa, joten tilanne on tosi kurja jos en mene sinne. Päätin sit kuitenkin että kyllä mä sen yhden päivän vaikka päällä seisten ja Panodolia syöden saan läpi vedettyä 🙄
Valmistauduin töihin lähtöön, tein aamuhommat ja söin aamupalan. Ehdin just puuron jälkeen vessaan kun oksennus lensi kaaressa 😯 Mä en ole KERTAAKAAN tän raskauden aikana oksentanut!! Enkä muuten oksenna muutenkaan helposti, vaikka ois kuinka ja paha olo, velloo etoo you name it, mutta yrjö ei tuu. Siks oikein säikähdin että mitä … 😯
Soitin töihin ja kerroin mitä tapahtui, työkaveri oli sitä mieltä että älä tule töihin, siellä kun oli yrjötautia ollut paljonkin liikkeellä sekä lapsilla että henkilökunnalla (päiväkoti).
Säikähdin jotenkin että jos se oksentaminen liittyy siihen hirveeseen selkäkipuun jotenkin!
No neuvolan puhelinpalvelu oli kiinni koko päivän 😯 🙁
En sitten muuta keksinyt kun varasin ajan työterveyslääkäriin.
Lääkäri tutki selän tosi tarkkaan. Iskias/lanneselän kipu tuli diagnoosiksi, eipä yllättäny 😆 Sama homma kuitenkin ollut ennenkin. Kipu säteilee niin helvetisti oikeeseen jalkaan, että eipä siinä olisi vaihtoehtojakaan.
Sairaslomaa kirjoitti sunnuntaihin asti, aluksi kuulema. Maanantaina mun on vaan pakko mennä aamulla töihin oli tilanne mikä hyvänsä, koska mulla on päiväkodin avausvuoro. Siihen ei hevillä hälytetä ketään vaikkei olisikaan kunnossa.
No. Tänään.
Aamulla siivosin koko kämpän. Koska en kestänyt kulkea täällä kun oli mielestäni niin likaista 🙄 Pari päivää sit imuroitu, mut oon vähän turhan tarkka 😳 imuroin koko 94m2 ja pesin lattiat. Siinä sivussa pari koneellista pyykkiä.
Sen jälkeen olin ihan kuollut ja selkä vielä kuolleempi. Ei olisi pitänyt. Puoliso oli vähän vihainen kun laitoin viestin. Kun oli kuulema sovittu etten tee MITÄÄN. En ollut kuullut semmoista 😳 🙄
Nukahdin heti.
Kun heräsin, menin vessaan. Kun pyyhin, paperi värjäytyi ihan ruskeaksi 😯
pyyhin uudestaan, sama homma 😯 Eli siis ruskeeta vuotoa.
SÄikähdin ihan hitosti!
Seuraavalla kerralla kun kävin vessassa ja pyyhin, ei tullut verta, vaan kaksi KÖKKÄRETTÄ valkovuotoa 😯 Ja sitten kirveli pitkään.
Soitin neuvolaan ja kerroin asian. Että tuli sitä vuotoa. Jota tuli itseasiassa tasan viikko sitten. Silloin se oli sellaista viirullista tuhrua mitä tuli koko päivän pyyhittäessä.
Kyseli kaikenlaista. Laittoi aluksi bakteeriviljelyn labraan. Katotaan ne eka. ok.
Onneks asutaan IHAN labran vieressä. Katoin kelloa. 14:18 ja labra menee kii 14:30 😮 ja eikun juoksuksi. Ehdin hyvin ja sain pissapurkit.
Iltapäivän ja illan aikana on tullut vielä ruskeaa vuotoa. REilummin kun aluksi. Ihan pikkuhousunsuojaan asti myös vähän 🙁 Mua huolestuttaa ihan hirveesti!!!!
Huomenna jos jatkuu, soittelen sinne jo aamusta! Viikonloppu tulossa maanantaina pitäisi mennä töihin. Pelottaa.
Lopuksi kevennys kuva meidän yhdestä koirasta ja masusta eilen
Tosin duunia on vielä niin paljon että järki meinaa lähtee, mutta nyt on kaikki kamat joka tapauksessa uudessa kodissa, ja tänään käytiin tekemässä loppusiivous vanhaan kotiin.
Kun oven suljin viimeisen kerran, kyllä itku tuli. Eikä mikään pieni kyynel, vaan ihan järkyttävä räkäposkella-itku, mikä ei meinannu rauhoittua millään 😳 Puolisokin oli jo ihan hädissään kun ei meinannu loppua millään ja melkeinpä hyperventiloin 🙄
Mutta kyllä se vaan niin KOTI oli, ensimmäinen oma asunto mikä on tuntunut Kodilta <3 Haikealta tuntuu jättää se, ja ne maisemat, tutut rutiinit ja Turvallinen olo.
Uudessa kodissa kun on kaikki vielä aikalailla sekaisin, ei tunnu yhtään Turvalliselta. Hitusen ehkä jo kodilta, mutta vain hitusen.
Tykkään kyllä tästä uudesta asunnosta. On nätti ja tilaa on tosi paljon. Siis lääniä mitä taapertaa 😆 Nimittäin täällä on tooooosi pitkä käytävä eteisestä (missä on eteisen puolella kaikki 3 makkaria) keittiöön ja olohuoneeseen. Sitä kun painaa edes-takas, kyllä tietää kävelleensä. Koiratkin laukkaa sitä kun lenkillä olisivat 😆
Eilen ihana lapseni yllätti (tai nuorihan tuo jo on!) ja toi kotiin HYMYPOIKA-PATSAAN 😯 Meinasin pyörtyä!!
Hänen luokkalaisensa olivat äänestäneet ja hän oli voittanut 😀 Ai että mä olen Ylpeä hänestä!! <3 Enkä suinkaan sen pystin takia, vaan ihan muutenkin! Loooove!
Tänään käytiin hakemassa kutosen päättötodistus. Mun vauva on jo iso 😯 Yläkouluun, SEISKALLE! Ihan tajutonta! Miten aika voi mennä näin nopee??
Vähän haikea olo jotenkin, mutta samalla mielettömän Ylpeä ja Onnellinen tuosta pojasta ja hänen puolestaan. Ihana lapsi!
Kävin sillon 18+6 viikolla lääkärillä kivuliaista supistuksista + niistä muista kivuista mistä kerroin viime kerralla.
Lääkäri oli tosi miellyttävä, otti lopulta ihan tosissaan. Sisätutkimus tehtiin ja kaikki täysin normaalia. Hän katsoi vielä alakautta ultralla kohdunsuun, ja hyvältä näytti.
-”Normaalisti oltaisiin tosi tyytyväisiä kolmeen senttiin, tämä on 5,8senttiä” 😆
Että ei ollut supistukset saaneet muutoksia siellä sillon vielä aikaan. Kipujen vuoksi kuitenkin päätti laittaa sairaslomalla ja todella yllättävää että niin PITKÄÄN! Yhteensä 2 viikkoa 🙄
Ihan tarpeeseen kyllä tullut. Mä olin niin jaksamisen äärirajoilla sillon työ- ja koti(muutto ym.taloudelliset asiat) stressin kanssa, että joka päivä oli yhtä itkua ihan siksi kun olin niin poskettoman VÄSYNYT. En mä tästä asiasta hänelle edes maininnut, mutta tulipahan tämä väsymyspuoli tässä sairaslomassa hoidettua samalla.
Nyt meillä on muutto ihan ovella, huomenna saadaan avaimet 😀 Ihanaa!! tää on ollut niin raskasta aikaa elää tällaista välivaihetta, että tässä kämpässä kaikki kun on melkeinpä pakattuna, ja siinä joka päivälle ollut hommaa, eikä uuteen kämppään ole päässyt edees mittoja ottamaan tai mitään! Ei ole voinut juurikaan sitä kämppää suunnitella mielessään. Tätä on vaan siivoiltu ja pakkailtu ja heivattu kaikki ylimääräinen tavara ja vaate kiertoon. Onneksi parin päivän päästä tämä on OHI!! ..Paitsi jos jotain menee pahasti pieleen..
Huomenna on siis avainten haku uuteen kämppään sekä rakenneultra. Päästään näkemään Sinttiä <3
Ylihuomenna on alustava muutto ja paluu töihin.
Pe on muuttoporukka tulossa, eli sit vasta saadaan sohvat sun muut isommat huonekalut uuteen kotiin.
Kivuliaita supistuksia ei ole täällä kotona tullut. Alaselkä on kipuillut paljon ja nyt muutaman päivän ihme kirvelyä/polttoa alavatsalla (ihan alhaalla) ja sellasia hirveitä kipukohtauksia emättimessä syvällä (kohdunsuulla?) ja peräsuolessa. Ihan kun puukko törkkäistäis sinne ja pyöriteltäis. Siis TODELLA KIVULIASTA!! Ne on kuin sisäisiä salamaniskuja, ei kestä kerralla pitkään, mutta niitä saattaa tulla putkeen vaikka kuinka paljon. Siinä meinaa itku tullu, ja hirveetä irvistelyä ja naama rutussa kippuraan vetää koko kehon. Mitähän ne on? Liitoskipuja mulla on nivusissa ja sisäreisissä, sitä tuo EI ole.
Ihan hyvin on mennyt raskaus tähän asti, nyt ekaa kerran vähän huolta (tänään 18+5)
Tällä viikolla alkanut töissä seisominen on tuskallista. Aamupäivän ulkoilu saattanut mennä jotenkuten, iltapäivällä ulkoilu = seisominen, ihan tuskaa! Maha mennyt ihan kovaksi, ja tuntuu hirveeltä. Yritän huilia ja hieroa mahaa, sen vähän mitä päiväkodin pihalla 15lasta samalla vahtien nyt pystyy, minuutin päästä sama uudelleen. Ihan karseeta! En tiedä onko ne sitten supistuksia. Ei mulla ed.raskaudessa ollut tuollaista. ja sitten kun vihdoin yli tunnin kuluttua pääsee kotiin, koko loppu ilta aika epämiellyttävää tunnetta mahassa, joskaan ei ehkä varsinaista kipua. Tosi kurja olo kumminkin sen mahan kanssa, eikä jaksa/pysty tekemään oikein mitään.
Sitten ke illalla tuon edellän kuvaamani jälkeen, alkoi illalla levossa (kun yritin käydä nukkumaan) menkkasäryn tapainen sekä selkää POLTTAA.
Aamulla (to) soitin neuvolaan. Täti oli tosi huolissaan. Ihmetteli että olen käynyt töissä. Sanoin että töihin olen nytkin lähdössä. Hän sanoi että koitetaampa saada lääkäri aika. Ei löytynyt vasta kuin maanantaille. Hän suositteli vahvasti että olisin omalla ilmoituksella pois töistä to ja pe, ja sitten ma lääkäri tarkistaisi tilanteen.
Menin sitten töihin ja suoraan juttelemaan esimieheni kanssa. ihme kyllä, hän sanoi että ilmanmuuta teet niinkuin on suositeltu, ei tuon kanssa kannata riskeerata 😯 Yleensä hän suhtautuu niin nuivasti sairaslomiin. No, olipa mukavaa kun kerrankin osasi suhtautua asiallisesti ja inhimillisesti 🙂
Tässä olen sitten yrittänyt lepäillä. Joskin jonkun verran tottakai jotain hommailla, ei mua sentään vuodelepoon määrätty! Meillä on muuttotohinat tässä ollut viimeiset viikot käynnissä. Se stressi + työstressi + järkyttävä väsymys voi tietenkin osiltaan aiheuttaa jotain tämmöistä. Tai voisin kuvitella ettei ainakaan tee raskaudelle Hyvää 🙄 Mutta heti kun eilisen sain kotona lepuuttaa, ja vähän nukkua päiväunia, niin ainakin henkinen paine tuntui helpottavan 😀 Puoliskokin sanoi illalla että olet ollut paljon paremmalla tuulella kuin pitkään aikaan. Väsymys ja stressi kun saa minusta ihan kamalan varmaan 8)
Koko päivän ja illan kyllä oli sitä menkkajuilintaa ja jossain tuolla emättimen seudulla/kohdun suulla vihlontaa pitkin päivää, illalla sitten taas selkä ihan tulessa (huomattavasti enemmän kuin edellisenä iltana. Otin eilen 2x Panadoliakin 500mg kerrallaan. Hivenen jeesas.
Toinen ihme juttu on ollut pari kertaa esiintynyt joku NAPA-alueen kipu. Todella iso KIPU!! Se tulee jos olen seisonut/kävellyt pitkään ja sitten nostan vaikka jonkun ihan minijutunkin. Tuntuu kuin navasta yrittäisi työntynyt ulos joku juttu ja revetä koko navan seutu 🙁 Todella hirveen tuntusta! Vähän jeesaa jos painan kaksin käsin sitä aluetta. Tosin se navan seutu on ihan kosketusarka, ei siis edes voi sivella siitä navan yläpuolelta. Epäilen että olisi napatyrä.
Neuvolalääkäri tiistaina ei oikein ollut kiinnostunut asiasta. Joten en nyt tiedä VOIKO sitä tutkia vai kestänkö vaan jos se kipu tulee??
Että tällästa. Saa nähä mitä tapahtuu, onko syytä huoleen vai ei. Maanantaina ilmeisesti selviää, ellei mitään ihmeellistä tule ennen sitä. Toivottavasti ei, jos Jumala suo.
Ultrassa (niskaturvotus) käytiin jo 2 viikkoa sitten, mutta nyt vasta kerkiää blogiin siitä päivittää 🙄 Eli rv 12+6
Ultra aika tuli Naistenklinikalle, vaikka synnyttämään ilmoitimme haluavamme Kättärille.
Kun mentiin sinne, meitä molempia jännitti aivan kaameesti!! Tunnelmakaan ei autossa ollut kovin häävi menomatkalla, ja parkkipaikkaa etsiessä (siinä vasta tehtävä tolla alueella!) tunnelma alkoi kiristyä aikamoiseksi 😆
Naikkarin aulassa ilmoittautuminenkin pitää nykyään hoitaa jonkun masiinan kanssa, ja siinäkin sössittiin kun oltiin niin hermostuneita 😆 tai ilmoittautuminen itsessään onnistui, mutta unohdetiin katsoa siitä ruudulta MIHIN meidän kuului mennä 🙄
No, lopulta päästiin oikeaan paikkaan ja meillä oli vielä yli 20min aikaa, kunnes meidän aika piti olla. Puoliso päätti lähteä vielä hermosauhuille ( 😕 ) ja sitten yhtäkkiä ne jo huuteli mua 😯 Eipä ole ennen tollasta tapahtunut terveydenhuollossa että ETUajassa ois pyydetty vastaanotolle! Sain odotella kummiskin puolison vielä paikalle, äkkiä viestiä että tule jo.. ja sitten päästiinkin ihailemaan meidän vauvaa 🙂
Kätilöitä oli kaksi, ilmeisesti toinen vähän koulutti toista.
Samantien kun hän iski ultrauslaitteen vatsalle, näkyi kuvassa pieni tyyppi ja kätilö kuulutti ”te saatte YHDEN vauvan” hivenen kieltämätt kerkesin pettyä, ennen kuin puolen minuutin kuluttua kerkesin unohtaa koko kaksoshaaveen, kun olin saanut nähdä MEIDÄN VAUVAN liikkuvan siellä masussa. Oli se kyllä KÄSITTÄMÄTÖNTÄ, että tyyppi oli about 10cm pitkä, mutta näytti jo ihan oikealta vauvalta <3 Aivan ihanaa!
Kauheesti hän sätki siellä ja heilutteli käsiään ja tekipä jopa voltin! 😆 Eivät meinanneet millään saada mitattua kaveria, kun liikkui niin vauhdikkaasti koko ajan 😆
Laskettuun aikaan ei koskettu, ikävä kyllä! Vaikka mitta ei ihan puhtaasti onnistunutkaan, jäi kuukautisista laskettava la.voimaan. Vaikkei paikkaansa VOIKAAN pitää. Eli 18.10.
