Kategoria: vauva

Entero saapui TAAS

Voi että! Miten voi ollakin näin mahtava tuuri taas 🙁 Tytölle tuli TAAS enterorokko 🙁  Edellisestä onkin peräti 2kuukautta :O
Alkoi viime to-pe yönä (nyt siis ti), yhtäkkiä oli kovassa kuumeessa. Ei mitään ennakko-oireita. Sitten päivällä huomasin että pientä näppylää jaloissa. Iltapäivällä alkoi tulla pari näppylää käsiinkin. Sitten kun hampaiden takia katselin fikkarilla hänen suuhun, tulin vahingossa huomanneeksi että jestas minkä näköinen NIELU hänellä on :O Aivan täynnä suun takaosasta asti tumman punaista pilkkua! Ihan kammottavan näköinen!!
Siinä sit googlattiin ja vähän pelkäsin oisko tuhkarokko. Mut lopulta päädyttiin enteroon.

Tämmöisenä alkoi

Sit seuraavana päivänä, joka oli launtaina päädyttiin et pakko mennä lekuriin. Edellinen yö oli ollu ihan HORRORIA, vaik otettiin tyttö viereen. Ei juma ei tullu mitään kenenkään nukkumisesta! Varmaan sillä oli niin paljon kipuja, tai kutinaa/kirvelyä?
Lääkärin metsästys osoittautuikin toooosi helpoksi la päivänä. Mutta Pikkujättiin onneksi vielä päästiin, tosin Korsosta piti matkata Tapiolaan asti.
Onneksi mentiin lääkäriin -> saatiin hyvät lääkkeet + kutinaan Ataraxia 🙂
Seuraavaa yötä pelkäsimme, mutta onneksi lääkkeet auttoivat ja 4x vaan heräsi ja rauhottui helposti 🙂

Joka päivä on näppylät/rakkulat menneet vain hurjemmaksi ja hurjemmaksi. Aina kun luulen ettei voi enää pahentua, niin kyllä voi! :O Jalat ovat hurjimmassa kunnossa. Lisäksi niitä on käsissä, käsivarsissa, huulissa, suussa, kielessä..muutamia keskivartalossa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuumetta ei ole enää sen ekan vuorokauden jälkeen ollut., lämpöä 37.5 hujakoilla. Tyttö on tähän mennessä suhtautunut ihan hyvin.. ollut suht pirteä ja reipas rokon vaikeusasteeseen nähden!
Tämä on paljon paljon rajumpi kuin ekalla kerralla!

Voikohan tämä sama rokko tulla vielä KOLMANNENKIN kerran ?

1v. synttärit !!

Vihannespöllö
Sivupöytä kattaus: naposteltavat
Eevin synttärikakku (vehnätön, maidoton, almost sokeriton) jota hän sai siis ITSE myös syödä. Päällä vohvelikuva rakkaastakin rakkaammasta Kaino-kirahvista <3

Niin se päivä koitti ja meidän tytön syntymästä on kulunut jo yksi VUOSI :O Hurjaa! Samalla hyvin haikeaa, toisaalta helpottavaa.
Vauvavuosi on OHI, vaikka silloin pahimpana vaiheena tuntui että yksi päivä kestää kuukauden, eikä aika mene eteenpäin yhtään, eikä tää koskaan helpota! No helpotti se, ja aika meni eteenpäin hyvinkin, ellei liiankin nopeasti.
Täytyy sanoa, että ensimmäinen puoli vuotta oli kaRRRMea 🙁 Vauva oli ihana ja rakastakin rakkaampi, mutta se oli niiiiiin raskasta, etten edes tajua miten selvittiin.
Jälkimmäiset puoli vuotta olivat meille vähän armollisempia, ja täytyy sanoa että pystyin jopa Nauttimaan vauvastamme todella paljon 🙂 Nyt alkaa Taapero-aika, sitä innolla (vai kauhulla 😀 ) odottaen. Jokainen hetki ja jokainen päivä on meille Arvokas, kun saamme tuon pienen kanssa elämää yhdessä ihmetellä <3

Päivänsankari 1v oman kakun lumoissa <3

Tahto tyttö

Kyllä meillä on TAHTOVA tyttö! Hän on kyllä mainio, kun oma tahto löytynyt, ja sitähän sitten kanssa käytetään 🙂
Hän alkaa KIRKUMAAN maailman kimeintä tyttö-kirkunaa, niin kovaa ja niin korkeelta kun vaan saa 😀 ..kuulostaa ihan kuin jostain kauhuleffasta :O ..ja samanaikaisesti tehdään teatraalinen HEITTÄYTYMINEN  ja luotetaan että joku ottaa tietenkin kopin :O

Tällainen hermoromahdushan iskee:

  • Jos kielletään
  • Jos viedään jostain paikasta pois (koska se kieltäminen ei auttanut)
  • Jos viedään pesulle
  • Jos puetaan
  • Jos riisutaan
  • Jos ei anneta omalta lautaselta jotain hänen haluamaa ruokaa
  • Jos ei saada muuten huomiota
  • ja ja ja 😀

Ihanaahan se on, että omaa tahtoa ja vieläpä osataan käyttää sitä! Näillä pärjätään sitten tässä kovassa maailmassa! Kaupassakin säikytti tällä edellä kuvailemallani kirkunalla erään rouvan henkihieveriin, jota rouva sitten rätkätti koko kauppareissunsa 😀 ..vielä kassalla puhisi asiaa. Sanoi että ”tuo tyttö tulee kyllä pärjäämään elämässä!”

Nyt on opittu myös muita teatteri elkeitä yhtäkkiä:

  • Kun kaadutaan mutta ei satu, katsotaan äitiä (tai jotakuta muuta perheenjäsentä) ja oikein teatraalisesti tehdään väkisin ’itkunaama’ ja päästellään väkinäisiä äännähdyksiä.
  • Flirttaillaan. Omille perheenjäsenille isketään silmää (kahdella silmällä) ja tarvittaessa toistetaan pääkenossa oikein suloisesti.
  • Kaupassa ja muissa julkisissa/sosiaalisissa tilanteissa sama kuin edellä + lisäksi heilutetaan kuningatar-maisesti ja keimaillaan. Jos tämä ei auta huomion saamiseksi, kiljahdellaan ikäänkuin komentaen. Tämä on syytä tehdä jostain syystä varsinkin miehille (miksiköhän?)

KOHTA MEILLÄ TÄYTETÄÄN JO VUOSI  !!! Mihin tämä vuosi humpsahti?! Viikko, niin mulla ei ole virallisesti enää VAUVAA :O ..vaan Taapero !! :O Huh. Siunattu olo.. mutta silti hirvittää tämä vauhti. 

Kävelyä ja sairastelua

Tasan 10kk päivänä tyttö alkoi KÄVELEMÄÄN (!)  😀  Siis ihan kunnolla. Ihanaa katseltavaa kun pieni ihminen tepastelee horjuen, ja onnistumisesta on niin suuri riemu  😀  

Meillä sairastettiin ekaa kertaa ihan kunnolla  😐 
Ensin oli korvien kaivelua, repimistä, haromista n.viikon verran ja pari vikaa päivää yltyvänä. Lisäksi lämpöä. Käytiin Terveystalossa, jossa lääkäri totesi korvatulehduksen -> Antibiootti Amorion. Kysyin onko varmasti välttämätön, koska haluaisin välttää kaikki ylimääräiset ab-kuurit viimeiseen asti. Mutta on kuulemma. Lasku ja ulos. Ei mitään jälkitarkastuksia tai muitakaan ohjeistuksia  🙄

5pv oli jo ab-kuuria takana, eikä pätkääkään parannusta. Hirveä nuha ja tukkoisuus tullut, sekä viimeisimpänä kova yskä -> uudelleen lääkäriin, tällä kertaa viisastuneen Pikkujättiin nenä-,korva-,kurkkulääkärille. Suureksi yllätykseksemme korvat täysin TERVEET  😯  vaikka tyttö repii ja raastaa niitä ja itkeskelee. No hyvähän se on!  🙂  Saatiin oireiden hoitoon nenäsumutetta, suolatippoja sekä Panadolin oraaliliuoksen korvikkeeksi (pitää antaa jo niin isoja määriä, että masulle huonoksi) Pamol f:ää. Ohjeet seurailla 3-4pv. 

Eipä helpota. 4pv kulunut, illalla nousee kaiken muun lisäksi vielä kuume. Aamusta taas Pikkujättiin. Tuloksena tuore nielutulehdus, joka siis virus. UUSI virus edellisen perään, josta pieni ei ole ehtinyt vielä edes toipua  🙁  Tämä lastenlääkäri selitti että tod.näk. tytöllä ei ole ollut edes sitä korvatulehdusta alunperin. Koska siitä dg:sta 5:n päivän kuluttua kun kävimme tuolla spesialistilla, ei mitään viitteitä märkäiseen korvatulehdukseen (edes paranemisvaiheessa olevaan) näkynyt  😯  että ensimmäinen lääkäri (Terveystalo) ei ole osannut erottaa normaalia flunssasta johtuvaa tärykalvon punoitusta korvatulehduksesta. Sanoi että se toki välillä lapsilla haastavaa, mutta ammattitaitoisen lääkärin PITÄISI pystyä se erottamaan. Jep, mahtavaa! Eli turha ab-kuuri meni sitten ab-vastaisen 10-kuiselle  😈  Onneksi ystävä vinkkasi edes että kannattaa ab.n kanssa vetää Precosaa oman maitohappobakteerin lisäksi. Se vähän edes tasoittaa suolistoflooraa. 

Kaiken kaikkiaan sairastettiin kolme (3!!) viikkoa! Vieläkään ei ole ohi täysin. Nenä vuotaa ja on lämpöä. Neiti tekee neljää hammasta samaan aikaan ylös tän kaiken lisäksi! Yksi tullut jo läpi, 3 siinä hilkulla. Yöt on toooosi vaikeita välillä, toisinaan onni (vai Armo) potkaisee meitä vanhempia ja yö voi mennä hyvinkin. Viime yö oli taas niin kaRRRmea että tänään kaikki näyttänyt jotenkin niin synkältä tän väsymyksen läpi. Heräili varmaan 20krt, enkä edes liioittele! Pahimmillaan ravasin 5min välein. Välillä istuin hänen pinniksen vieressä yli tunnin ja lopulta kun nukahti ja onnistuin hipsimään omaan sänkyyn -> 5min ja taas kuului ”byääää”  🙄  Ääh! Voisko tää kaikki please NORMALISOITUA?! Ihan perus arkea? En pyydä ruusunpunaista unelmaa enkä mitään superihanaa elämää.. pelkästään normaalia, tasaista arkea, että voidaan ulkoilla, käydä puistoissa, kerhoissa, muskarissa, kylässä. Syödä, juoda, nukkua. Että mun vauva ois taas oma ihana itsensä, oma persoonallinen E, eikä kiukkuinen ampiainen joka vaan roikkuu lahkeessa ja huutaa, haluaa syliin, ei haluakaan olla sylissä, mutta ei halua olla poiskaan sylistä.. Tiedän, hänellä on kurja olla. Mutta niin on välillä äidilläkin  😳 

Kiljuntaa ja käppäilyä

Meillä kiljutaan. Siis KILJUTAAN! Niin kovaa ja Korkeelta kun kurkusta vaan lähtee  😆  ja paljon – koko ajan – ja se tooooosi kivaa!  😆  😯  

Joo ei me tajuta miten tytön omat korvat sitä kestää, koska meillä tärykalvot halkee  🙄  ..Ei hän sitä mitenkään negatiivisessa mielessä tee, vaan ilmeisesti vaan tykkää kuunnella omaa ääntään. Onko tuolla lapsella kuuloa siis ollenkaan ? ? ? Koska se kiljunta on oikeesti sellasta horror-kiljuntaa, kuin jostain kauhuleffasta missä mimmiä just aletaan leikkaa viidakkoveitsellä kurkusta (tai jotain). No, menee varmaan ohi tämäkin VAIHE  😆 

Jotain ihanaakin ääntä alkanut kuulua.. tyttö nimittäin alkanut tasan 9kk JUTELLA, siis sanoa SANOJA  😀  😀  😀  Nyt kuuluu ”äittä äittää” 

”täittä tättättää” ”nännän nää” ”anna anna” ”ennää ennää” = mennään  😆  Tät toistelee silloin kun haluaa että häntä kävelytetään  😆 

Ihana aamulla herätä siihen kun hänen sängystään kantautuu suloinen ääni ”äittää äittää” <3 (herääminenhän ei koskaan ole minun mieli puuhaani, tuo sentään vähän pehmittää asiaa  😆 ) 

 

Myöskin kävely on edistynyt. Ottaa jo yksittäisiä askelia itsenäisesti ! Tätä teki ensi kerran jo 8,5kk, mutta sitten se jotenkin jäi. Nyt taas alkanut uudelleen (9kk1vko), mökillä itse asiassa. Siellä oli niin hyvin hänen korkeudelleen sopivia tasoja olohuoneessa. Pääsi kiertämään olohuoneen pyöreää pöytää yhdellä kädellä, siitä sohvalle, siitä rahille, ja vielä lepotuolille ja ikkunalaudelle joka oli kiinteä ja hänen korkeudellaan. Kehitys harppari muutaman mökkipäivän aikana huimasta eteenpäin tuon ansiosta 🙂 Yritimme nyt muokata kotiammekin siten, että se tukisi parhaiten E:n kehitystä. 

KONTTAAMAANKIN hän oppi mökillä ! 

Osasi kyllä ihan pari tassutusta aiemmin, mutta mökillä lähti tavallaan ekaa kertaa oikeasti HAKEMAAN jotain asiaa konttaamalla, ja itsenäisesti liikkumaan myös siten 🙂 Ai että olin haljeta Ylpeydestä lastani kohtaan! ..kyllä sitä konttaamista on niin kovasti odotettukin!! ..Ei hän siitä edelleenkään TYKKÄÄ selkeästi, mutta etenee jonkin matkaa kontaten jos kokee sen tarpeelliseksi  😀 

 

Kyllä on meidän pimu nyt ottanut huimia askelia kehityksessä  😀  Ihana seurata hänen kehitystään, kun joka päivä tulee jotain uutta. Joka päivä jaksan hämmästellä ihan pieniäkin asioita mitä hän on oppinut, tai keksinyt, huomannut, tai reagoi eri tavalla kuin ennen <3 

 

Jotenkin olen odottanut tuota että hän alkaa LIIKKUMAAN.. Kuvittelen että sitten helpottaa elämä. Tuskin. Erilaista se varmaankin on, mutta ehkei sentään helpompaa  😎  Meillä kun tuo tyttö ei ole ikinä VIIHTYNYT hetkeäkään yksin. Pitänyt koko ajan viihdyttää tai kantaa paikasta toiseen, sekään ei ole riittänyt vaan valitusta usein aamusta iltaan. Lienee refluksista johtuvaa.. silti, todella raskasta. Ei liene siis ihme, että odotan helpotusta. Odotan josko viihtyisi hieman paremmin, tai ettei tarvitsisi kantaa/vaihtoehtoisesti kävelyttää paikasta toiseen. Me tämän talouden isot ihmiset (teini mukaan lukien) olemme ihan romuna jatkuvasta kävelyttämisestä, sekä kantamisesta hartiat varsinkin minulla ihan 24/7 kroonisesti sairaan kipeät. Josko siis, joskus..  😎 

Voi meidän ISOA!

Niin ne pienet kasvaa ja vaikka sitä odottaa, tavallaan kauhistuttaa kuitenkin kun tajuaa..  😆  Viime viikolla pakkasin kaikki potkuhousut ja puolipotkarit kaapista pois  😎 ..toisaalta innoissani, toisaalta hyvin haikeana. Viime viikolla myöskin oli pakko laskea pinnasängyn pohja ihan alas  😯 ..neiti kun kiskoo ittensä jo seisomaan. Sai pelätä millon se on päällään sieltä alas. No, nyt ei tartte

Siinä se on, ISOJEN pinnasänky! Ja Kaino-kirahvi siellä jo odotteleekin meidän pientä isoa <3

pelätä semmosta  😎  Hui että, meidän tyttö on ISO!

Eroahdistus

Juhannus vietettiin mökillä vaarin ja mummin, sekä mun veljeni perheen kanssa. Heillä kaksi lasta 3v ja 6v. Kyllä tykkäsi E seurata serkkunsa 3v touhuja ja he jopa vähän ”leikki” yhdessä  😀 
Mutta, kauhean EROAHDISTUKSEN kehitti sitten meidän neiti juhannuksen aikana  😯 Aiemmin siis ei merkkiäkään semmoisesta! Ymmärrän, että kuuluu normaaliin vauvan kehitykseen, mutta hieman hämillämme olimme puolison kanssa. Tämä siis ilmeni kun ekan kerran 8kuukauteen pääsimme KAHDESTAAN johonkin, nyt siis saunaan. E:n seuraksi jäi jo pari päivää tutuksi tulleet sukulaiset (joita siis kyllä aiemminkin nähnyt säännöllisesti) ja 14v veli. Eipä ehditty saunassa kuin muutama sana vaihtaa, kun saunaan monen oven taakse kantautui kaRRRRmea huuto, joka ei vaan laantunut. Pakkohan se oli mennä katsomaan mikä tytöllä on, ja hän naama punaisena ja kurkku suorana HUUSI ja muut yrittivät rauhoitella häntä  😯 Ensin puoliso eli E:n toinen äiti otti hänet syliin ja yritti rauhoitella. Pieneksi hetkeksi rauhoittuikin, mutta alkoi taas heti uudestaan, ja siis aivan TÄYSIÄ! Ei auttanut kun äidin ottaa syliin, jossa rauhottui heti  😯 Ajateltiin että otetaan sitten hänet mukaan saunaan, puoliso otti hänet syliin ja meni riisumaan. Sama huuto alkoi taas. Ja jatkui jopa kun tyttö pääsi vatiin VETEEN, mitä normaalisti RAKASTAAAAAA vaikka miten väsy ja kurja mieli olis. Mutta ei, kurkku suorana vaan karjui. Menin itse sitten siihen pesemään häntä, jos auttaisi, mutta ei sekään enää auttanut. Äkkiä pestiin ja pois saunasta. Itse peseydyin äkkiä ja puoliso kuivasi tytön. Loppuillan sitten äidin sylissä vaan kyhjötti  😕 
Tämä on nyt jatkunut sitten sen jälkeen. Vaikka lapsenvahteja ois ollut enemmän kuin kylliksi, emme siis voineet nauttia hetkeäkään kahden keskisestä ajasta tämän vuoksi. Miksipä sitä TAHALLEEN toista huudattaisi, ehditään sitten olla kahdestaan joskus toiste  🙄 

Mutta nyt tyttö huutaa kotonakin minun perään, en saisi metriä kauemmas mennä. Vähän ahdistavaa  😕  Koska pakkohan olisi vessassa käydä, ja jotain kotihommiakin tehdä. En minä jaksa tällaisena ”ADHD:na” olla koko ajan paikallaan kököttämässä kasikuisen vierellä, mutta eipä oikein muukaan auta  🙄  Ohihan tämä menee, voi kyllä mennä ensin vieläkin pahemmaksi mitä olen lukenut.. kaikkea aikansa. Kun on joku raskasvaihe menossa vauvalla, ei meinaa millään jaksaa uskoa huomiseen, siihen että se ”helppo”-kausikin vielä muka joskus tulee.. tuleeko  8) 

Refluksilääkettäkin yritettiin vaihtaa.. Zantac meillä ollut käytössä ja toiminut oikein hyvin. MUTTA. Se on alkoholipohjainen, joka arveluttaa noin pienellä pitkäaikaiskäytössä. Kuikka suositteli sitten Nexiumia ja aloitettiin sen käyttö. Aluksi meni tosi paljon takapakkia, yhtä nousua ja puklua koko päivä täynnä. Sitten vähän alkoi jeesaamaan, mutta tytöllä katosi ruokahalu ja lisäksi masu meni ihan kovalle eikä meinannut kakka kulkea ollenkaan. Hän oli päivisin itkuinen ja öisin levoton. Toista viikkoa kokeiltiin, ja Kuikkaan taas yhteys (vaikka onkin lomalla  8) ) -> hän suositteli palaamaan Zantaciin ja lisäksi Gaviscon käyttöön. Palattiin Zantaciin, ja ruokahalu on palannut sekä vatsa toimii hyvin 🙂 Nousuja tulee, mutta voi olla joku pahiskin mikä aiheuttaa? joka tapauksessa kokonaisvaltaisesti tilanne parempi kuin Nexiumilla. Gavia ei olla vielä haettu, haen varmaann tänään. Ajattelin ottaa sen vain pari krt/pv käyttöön ison aterian jälkeen, koska pikkuvauvana E:llä meni siitä pakki ihan jumiin.