Avainsana: refluksi

Eroahdistus

Juhannus vietettiin mökillä vaarin ja mummin, sekä mun veljeni perheen kanssa. Heillä kaksi lasta 3v ja 6v. Kyllä tykkäsi E seurata serkkunsa 3v touhuja ja he jopa vähän ”leikki” yhdessä  😀 
Mutta, kauhean EROAHDISTUKSEN kehitti sitten meidän neiti juhannuksen aikana  😯 Aiemmin siis ei merkkiäkään semmoisesta! Ymmärrän, että kuuluu normaaliin vauvan kehitykseen, mutta hieman hämillämme olimme puolison kanssa. Tämä siis ilmeni kun ekan kerran 8kuukauteen pääsimme KAHDESTAAN johonkin, nyt siis saunaan. E:n seuraksi jäi jo pari päivää tutuksi tulleet sukulaiset (joita siis kyllä aiemminkin nähnyt säännöllisesti) ja 14v veli. Eipä ehditty saunassa kuin muutama sana vaihtaa, kun saunaan monen oven taakse kantautui kaRRRRmea huuto, joka ei vaan laantunut. Pakkohan se oli mennä katsomaan mikä tytöllä on, ja hän naama punaisena ja kurkku suorana HUUSI ja muut yrittivät rauhoitella häntä  😯 Ensin puoliso eli E:n toinen äiti otti hänet syliin ja yritti rauhoitella. Pieneksi hetkeksi rauhoittuikin, mutta alkoi taas heti uudestaan, ja siis aivan TÄYSIÄ! Ei auttanut kun äidin ottaa syliin, jossa rauhottui heti  😯 Ajateltiin että otetaan sitten hänet mukaan saunaan, puoliso otti hänet syliin ja meni riisumaan. Sama huuto alkoi taas. Ja jatkui jopa kun tyttö pääsi vatiin VETEEN, mitä normaalisti RAKASTAAAAAA vaikka miten väsy ja kurja mieli olis. Mutta ei, kurkku suorana vaan karjui. Menin itse sitten siihen pesemään häntä, jos auttaisi, mutta ei sekään enää auttanut. Äkkiä pestiin ja pois saunasta. Itse peseydyin äkkiä ja puoliso kuivasi tytön. Loppuillan sitten äidin sylissä vaan kyhjötti  😕 
Tämä on nyt jatkunut sitten sen jälkeen. Vaikka lapsenvahteja ois ollut enemmän kuin kylliksi, emme siis voineet nauttia hetkeäkään kahden keskisestä ajasta tämän vuoksi. Miksipä sitä TAHALLEEN toista huudattaisi, ehditään sitten olla kahdestaan joskus toiste  🙄 

Mutta nyt tyttö huutaa kotonakin minun perään, en saisi metriä kauemmas mennä. Vähän ahdistavaa  😕  Koska pakkohan olisi vessassa käydä, ja jotain kotihommiakin tehdä. En minä jaksa tällaisena ”ADHD:na” olla koko ajan paikallaan kököttämässä kasikuisen vierellä, mutta eipä oikein muukaan auta  🙄  Ohihan tämä menee, voi kyllä mennä ensin vieläkin pahemmaksi mitä olen lukenut.. kaikkea aikansa. Kun on joku raskasvaihe menossa vauvalla, ei meinaa millään jaksaa uskoa huomiseen, siihen että se ”helppo”-kausikin vielä muka joskus tulee.. tuleeko  8) 

Refluksilääkettäkin yritettiin vaihtaa.. Zantac meillä ollut käytössä ja toiminut oikein hyvin. MUTTA. Se on alkoholipohjainen, joka arveluttaa noin pienellä pitkäaikaiskäytössä. Kuikka suositteli sitten Nexiumia ja aloitettiin sen käyttö. Aluksi meni tosi paljon takapakkia, yhtä nousua ja puklua koko päivä täynnä. Sitten vähän alkoi jeesaamaan, mutta tytöllä katosi ruokahalu ja lisäksi masu meni ihan kovalle eikä meinannut kakka kulkea ollenkaan. Hän oli päivisin itkuinen ja öisin levoton. Toista viikkoa kokeiltiin, ja Kuikkaan taas yhteys (vaikka onkin lomalla  8) ) -> hän suositteli palaamaan Zantaciin ja lisäksi Gaviscon käyttöön. Palattiin Zantaciin, ja ruokahalu on palannut sekä vatsa toimii hyvin 🙂 Nousuja tulee, mutta voi olla joku pahiskin mikä aiheuttaa? joka tapauksessa kokonaisvaltaisesti tilanne parempi kuin Nexiumilla. Gavia ei olla vielä haettu, haen varmaann tänään. Ajattelin ottaa sen vain pari krt/pv käyttöön ison aterian jälkeen, koska pikkuvauvana E:llä meni siitä pakki ihan jumiin. 

Fyssarikäynti

Tänään oli 2.käynti fyssarilla ja hyvin meni  😀  Enpä ole edes tajunnut miten Paljon tuo lapsi on kehittynyt viimeisen kuukauden aikana! Enkä ole kyllä kieltämättä tajunnut edes kuinka HYVÄT valmiudet hänellä on motorisesti yhteen sun toiseen asiaan.. onneksi oli ammatti-ihminen näyttämässä ja kertomassa tarkemmin miten PALJON minun pieni vauvani jo osaa  😉  

Tänään siis viikkoa vaille 8kk. Käyty siis fyssarilla, koska tyttö ei pysty refluksin takia olemaan makuuasennossa -> harjoittelemaan ryömimistä, konttaamista, mitä näitä nyt on.. haluaa VAIN pystyasentoon, seisoa ja kävellä. 

Kun istuu aikuisen suorien jalkojen välissä, osaakin (en ollut tajunnut tätä) lähteä siitä itse suoraan konttausasentoon, ja siitä jopa meinaa ponkaista aikuisen jalan yli liikenteeseen  😀  

Ryömimisasentoon kun fyssari laittoi hänet -> osaa kuulema todella sulavasti ja kauniisti kaikki ryömimisen edellyttämät liikkeet molemmin puolisesti.. jalat siis tekevät jo ryömisliikettä ja lantio on täysin mukana hommassa. 

 

Polviseisontaa koitti. Osaako siitä nostaa itsensä ylös (itse sanoin siinä vielä ennen että ei osaa  😆  ). Ja niin se vaan meidän pimu vetäs ykkösellä itsensä ylös siitä ja hytkyi onnellisena tukea vasten  😆  Tuli käsky laskea pinniksen laita alemmas  😎   

Tuli neuvoja miten harkata vauvaa, että oppii itse laskeutumaan. ja Eevillä oli siihenkin jo tosi hyvät valmiudet, vähän kun tyyliin sormella ohjasi, neiti taittoi polvista kauniisti ja istahti alas  😀  ..Meillä vaan kun ei kotona tarvittavan matalaa tukea mitä vasten tuollaisia harjoitella, siksi ei noin hyvin ole voinut edes treenailla. Mistähän sellaisen tähän hätään hankkisi? Kaikki mitä löytyy on ihan liian korkeita siihen tarkoitukseen, eikä fyssarin mukaan edes auta juuri sitä että vauva oppisi ITSE sekä nousemaan ylös, että laskeutumaan alas. Hmmm.. 

 

Hauska kun fyssari otti tyttöä käsistä, että miten seisot.. neitihän lähti rytinällä marssimaan eteenpäin. Täti oli vaan suu auki, että jaa, sähän kävelet kohta  😎  Mutta joo, piti toooooosi tärkeenä että opetellaan vauvan kanssa nyt noita asioita että oppii ITSE tekemään asioita, eikä niin että hänet laitetaan joko seisomaan ja lasketaan alas ym.niinkuin melkeinpä tähän asti on tehty  😳  Just estää niitä haavereita, ja ennaltaehkäisee pahojakin loukkaantumisia + lisää varmasti lapsen viihtyvyyttä + auttaa meidän jaksamista. Nyt on vielä vaihe (hänen suullaan) jossa pitää olla KOKO AJAN E:n rinnalla vahtimassa ettei loukkaa itseään, mutta ei kuulema kestä pitkään, koska E:llä niin hyvin hallussa hommat  😀  JEi, I´m so proud of my daughter !! 

Vastoinkäymiset vahvistaa.. mutta KETÄ ? ? ?

Ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että täytyy ihmetellä kuinka paljon vastoinkäymisiä vauvan elämään voidaan antaa?!

 

Ensimmäinen puoli vuotta oli pelkkää tuskaa vatsavaivojen ja pahojen refluksivaivojen kanssa. Sitä kautta syöminen oli TOOOOSI vaikeaa, nukkuminen hyvin hyvin pätkittäistä, ja hereillä olo pelkkää itkua ja tuskailua..kantelua, sylissä kekkalointia ja viihdytystä kun ei lattialla/missään vaakatasossa voinut olla  😥  

4kk vauva pystyi ensi kertaa oikeastaan olla edes pieniä aikoja lattialla, muut oppivat siinä vaiheessa jo kääntyilemään, meillä vasta harjoiteltiin olemista selällään(/mahallaan, mikä vielä hankalampaa). Minuutteja ne oli mitä hän pystyi näitä motorisia taitoja lattialla harjoittelemaan, mutta jotain kuitenkin. Kääntymäänkin opittiin  🙂  Edelleenkin refluksi vaivasi pahasti, mutta kiinteiden aloituksen myötä (lääkärin määräyksestä 4kk iässä) se pariksi viikoksi hiukka helpotti. 

 

Sitten alettiin tehdä hampaita; kaivettiin suuta reikä päässä, kuola valui, järsittiin kaikki lelut kädet ym, vähän väliä jaksoja että lämpö nousi ja itkuisuus/kiukkuisuus lisääntyi potenssiin 100. No ilman muutahan me luultiin että ne hampaat! ..mutta ei, ei tullu hampaita. Tätä jatkui 1,5kk ❗  Yhtenä päivänä kun yritin nukuttaa vauvaa ja katselin hänen nukahtamistaisteluaan jälleen kerran, kun kaivaa vaan suuta aivan reikä päässä -> ikään kuin siellä olisi DEMONI joka pitäisi kaivaa kurkusta ulos!  ❗  Silloin syttyi lamppu päässä; se mitään hampaita tee, ku toi on REFLUKSI yksi oire!!  😡  Ääh! Otin sitten lääkäriin yhteyttä ja samana iltana haettiin tytölle jo refluksilääkitys (mitä siihen asti oli yritetty kaikin keinoin vältellä, koittaen kaikki maaailman lääkkeettömät keinot) Zantac. Viikko meni että oireet alkoi tasaantua, sitten meillä olikin ihan eri tyttö; Iloinen, aurinkoinen ja erittäin hyväntuulinen  😛  

Tätä iloa jatkui muutamia päiviä, tuli väliin päiviä että kiukkunen vauva tuli takaisin, kaikki oli huonosti, refluksi pahana taas. Alettiin yhdistää tiettyihin ruokiin ja niin meiltä tippui sosevalikoimasta ensin porkkana, sitten persikka, sitten mango. Kukkakaali oli jo aiemmin todettu sopimattomaksi. (myöhemmin saatiin lääkäriltämme tietää, että em.kolme raaka-ainetta on ristiallergioita siitepölykauden juuri alettua, reagointi näin vahvaa!) Hyvä kuitenkin kun bongattiin nuo voimakasta närästystä aiheuttavat ruoat, saatiin ne pois ruokavaliosta ja vauvalle sitä kautta parempi olo. 

 

Sitten 6,5kk hän oikeesti teki ne hampaat. 1,5viikkoa itkua-huutoa-kitinää non-stop aamusta iltaan! Lämpöä, nenä vuotaa, tosi kova väsymys! (mutta nukkuahan EI voi) Ensin saatiin 1 hammas ulos, sen jälkeen yksi hyvä päivä. Sitten tehtiinkin se toinen alahammas ja taas em.oireet monia päiviä. 

Kun tästä selvittiin, aateltiin että huh, voisko nyt olla kerrankin hetki seesteistä, sellasta NORMAALIA vauva-arkea – no EI VOI!! Nyt tää viikko vauva kärsinyt kauheasta flunssasta  🙁  Räkää riittää, mistä lie asti sitä voi edes tulla?! Lämpöä/kuumeilua, itkua ja valitusta taas lähes aamusta iltaan. Toooodella väsynyt, ei jaksa mitään, mutta nukkumaan käynti muuttunut todella todella vaikeaksi! On vaikka mitkä kikka-kuutoset käytössä, jotta hänen olonsa vähän edes helpottuisi ja että pystyisi nukahtamaan/nukkumaan. On pilkottua sipulia harsossa sängyn laidassa kiinni, kuumaa vettä ämpärillinen sängyn vieressä (huoneilman kosteutus), nenää imuroitu ahkerasti, keittosuolatipat ym ym. 

 

Tuntuu ettei meidän pieni tyttö saa KOSKAAN nauttia sellaisesta NORMAALISTA olosta! Että hän voisi elää arkea oppien uusia asioita, ihmetellä maailmaa ja uusia juttuja. Koko ajan jotain vaivaa, joka tekee hänen olonsa tosi kurjaksi  😥  ..ei siinä kyllä varmaankaan riitä voimat uusien asioiden oppimiseen. Voi miettiä omalle kohdalle, kiinnostaako tai onko energiaa oppia/kiinnostua uusista asioista, jumpata, liikkua ja iloita pienistä asioista jos on KIPEÄ  🙄 Eikö nämä vastoinkäymiset jo ala riittää?! Tyttöni täyttää huomenna 7kk  ❗  SEITSEMÄN KUUKAUTTA, ja hänen normaalit/hyvät päivänsä tässä elämässä voi laskea sormin  🙄  😥  Kuinka Ankeaa. Miksei pieni ihminen saa voi saada jo vapaata vastoinkäymisistä.. Me vanhemmatkin mielellämme siitä nauttisimme ja osaisimme jokaista Hyvää hetkeä Arvostaa. Haluaisimme nähdä tyttäremme Oikean persoonallisuuden, näiden kaikkien vaivojen takaa kun se ei pääse kunnolla esiin. Vai oletko sinä oma itsesi kipeänä/kipuilevana? Et varmaankaan. 

 

Ei sillä, SILTI tuo ihana elämänjanoinen suloisuus oppii JOKA PÄIVÄ jotain uutta. Joka päivä joku asia mikä tulee uutena, ai tänään me osataankin tämmöistä   😎  

 

Nyt vasta oikeastaan olen huomannut, minun pieni vauvani ei olekaan enää PIENI  😯  ..hän on jo iiiiiso tyttö, joka esim. yrittää nousta sata lasissa jo SEISOMAAN. Tänään ekaa kertaa onnistui pinniksessä nousemaan ensin polviseisontaan ja siitä seisomaan  😯  aaaaaaa….mihin mun vauva katosi. Sen siitä saa kun eka puoli vuotta meni ihan täydessä sumussa karmean univajeen takia  😯  

Vauva maailmassa, puoli vuotta sumussa

Näinhän se on, että vauva on ollut maailmassa jo yli puoli vuotta, enkä edes synnytystä ole saanut tänne kirjoitettua  😯  

Puoli vuotta mennyt täysin sumussa  😕  Vauva -niin rakas kuin hän onkin- valvottanut ja uuvuttanut äidin täysin. 

Ihana, haastava vauvani. Päivisin ei viihdy oikein missään, mitenkään päin..ei lattialla, ei sylissä, ei koliikkikeinussa eikä oikein missään. Onneksi on hyviäkin päiviä, jolloin viihtyy sentään paremmin, ja on muuten iloisemmalla mielellä. 

Vauva ei suinkaan ole piruuttaan haastava, vaan hänen viihtymättömyyteensä, huonovointisuuteensa, huonoihin uniin, on selkeä syy; refluksi  🙁  🙁  🙁  

Silloin kun hänellä on refluksin puolesta parempin olo, on ihana, valoisa pikku persoona. Tulta ja tappuraa välillä, mutta niin pitääkin  😆