Ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että täytyy ihmetellä kuinka paljon vastoinkäymisiä vauvan elämään voidaan antaa?!
Ensimmäinen puoli vuotta oli pelkkää tuskaa vatsavaivojen ja pahojen refluksivaivojen kanssa. Sitä kautta syöminen oli TOOOOSI vaikeaa, nukkuminen hyvin hyvin pätkittäistä, ja hereillä olo pelkkää itkua ja tuskailua..kantelua, sylissä kekkalointia ja viihdytystä kun ei lattialla/missään vaakatasossa voinut olla 😥
4kk vauva pystyi ensi kertaa oikeastaan olla edes pieniä aikoja lattialla, muut oppivat siinä vaiheessa jo kääntyilemään, meillä vasta harjoiteltiin olemista selällään(/mahallaan, mikä vielä hankalampaa). Minuutteja ne oli mitä hän pystyi näitä motorisia taitoja lattialla harjoittelemaan, mutta jotain kuitenkin. Kääntymäänkin opittiin 🙂 Edelleenkin refluksi vaivasi pahasti, mutta kiinteiden aloituksen myötä (lääkärin määräyksestä 4kk iässä) se pariksi viikoksi hiukka helpotti.
Sitten alettiin tehdä hampaita; kaivettiin suuta reikä päässä, kuola valui, järsittiin kaikki lelut kädet ym, vähän väliä jaksoja että lämpö nousi ja itkuisuus/kiukkuisuus lisääntyi potenssiin 100. No ilman muutahan me luultiin että ne hampaat! ..mutta ei, ei tullu hampaita. Tätä jatkui 1,5kk ❗ Yhtenä päivänä kun yritin nukuttaa vauvaa ja katselin hänen nukahtamistaisteluaan jälleen kerran, kun kaivaa vaan suuta aivan reikä päässä -> ikään kuin siellä olisi DEMONI joka pitäisi kaivaa kurkusta ulos! ❗ Silloin syttyi lamppu päässä; se mitään hampaita tee, ku toi on REFLUKSI yksi oire!! 😡 Ääh! Otin sitten lääkäriin yhteyttä ja samana iltana haettiin tytölle jo refluksilääkitys (mitä siihen asti oli yritetty kaikin keinoin vältellä, koittaen kaikki maaailman lääkkeettömät keinot) Zantac. Viikko meni että oireet alkoi tasaantua, sitten meillä olikin ihan eri tyttö; Iloinen, aurinkoinen ja erittäin hyväntuulinen 😛
Tätä iloa jatkui muutamia päiviä, tuli väliin päiviä että kiukkunen vauva tuli takaisin, kaikki oli huonosti, refluksi pahana taas. Alettiin yhdistää tiettyihin ruokiin ja niin meiltä tippui sosevalikoimasta ensin porkkana, sitten persikka, sitten mango. Kukkakaali oli jo aiemmin todettu sopimattomaksi. (myöhemmin saatiin lääkäriltämme tietää, että em.kolme raaka-ainetta on ristiallergioita siitepölykauden juuri alettua, reagointi näin vahvaa!) Hyvä kuitenkin kun bongattiin nuo voimakasta närästystä aiheuttavat ruoat, saatiin ne pois ruokavaliosta ja vauvalle sitä kautta parempi olo.
Sitten 6,5kk hän oikeesti teki ne hampaat. 1,5viikkoa itkua-huutoa-kitinää non-stop aamusta iltaan! Lämpöä, nenä vuotaa, tosi kova väsymys! (mutta nukkuahan EI voi) Ensin saatiin 1 hammas ulos, sen jälkeen yksi hyvä päivä. Sitten tehtiinkin se toinen alahammas ja taas em.oireet monia päiviä.
Kun tästä selvittiin, aateltiin että huh, voisko nyt olla kerrankin hetki seesteistä, sellasta NORMAALIA vauva-arkea – no EI VOI!! Nyt tää viikko vauva kärsinyt kauheasta flunssasta 🙁 Räkää riittää, mistä lie asti sitä voi edes tulla?! Lämpöä/kuumeilua, itkua ja valitusta taas lähes aamusta iltaan. Toooodella väsynyt, ei jaksa mitään, mutta nukkumaan käynti muuttunut todella todella vaikeaksi! On vaikka mitkä kikka-kuutoset käytössä, jotta hänen olonsa vähän edes helpottuisi ja että pystyisi nukahtamaan/nukkumaan. On pilkottua sipulia harsossa sängyn laidassa kiinni, kuumaa vettä ämpärillinen sängyn vieressä (huoneilman kosteutus), nenää imuroitu ahkerasti, keittosuolatipat ym ym.
Tuntuu ettei meidän pieni tyttö saa KOSKAAN nauttia sellaisesta NORMAALISTA olosta! Että hän voisi elää arkea oppien uusia asioita, ihmetellä maailmaa ja uusia juttuja. Koko ajan jotain vaivaa, joka tekee hänen olonsa tosi kurjaksi 😥 ..ei siinä kyllä varmaankaan riitä voimat uusien asioiden oppimiseen. Voi miettiä omalle kohdalle, kiinnostaako tai onko energiaa oppia/kiinnostua uusista asioista, jumpata, liikkua ja iloita pienistä asioista jos on KIPEÄ 🙄 Eikö nämä vastoinkäymiset jo ala riittää?! Tyttöni täyttää huomenna 7kk ❗ SEITSEMÄN KUUKAUTTA, ja hänen normaalit/hyvät päivänsä tässä elämässä voi laskea sormin 🙄 😥 Kuinka Ankeaa. Miksei pieni ihminen saa voi saada jo vapaata vastoinkäymisistä.. Me vanhemmatkin mielellämme siitä nauttisimme ja osaisimme jokaista Hyvää hetkeä Arvostaa. Haluaisimme nähdä tyttäremme Oikean persoonallisuuden, näiden kaikkien vaivojen takaa kun se ei pääse kunnolla esiin. Vai oletko sinä oma itsesi kipeänä/kipuilevana? Et varmaankaan.
Ei sillä, SILTI tuo ihana elämänjanoinen suloisuus oppii JOKA PÄIVÄ jotain uutta. Joka päivä joku asia mikä tulee uutena, ai tänään me osataankin tämmöistä 😎
Nyt vasta oikeastaan olen huomannut, minun pieni vauvani ei olekaan enää PIENI 😯 ..hän on jo iiiiiso tyttö, joka esim. yrittää nousta sata lasissa jo SEISOMAAN. Tänään ekaa kertaa onnistui pinniksessä nousemaan ensin polviseisontaan ja siitä seisomaan 😯 aaaaaaa….mihin mun vauva katosi. Sen siitä saa kun eka puoli vuotta meni ihan täydessä sumussa karmean univajeen takia 😯