Kategoria: Yleinen

Kävelyä ja sairastelua

Tasan 10kk päivänä tyttö alkoi KÄVELEMÄÄN (!)  😀  Siis ihan kunnolla. Ihanaa katseltavaa kun pieni ihminen tepastelee horjuen, ja onnistumisesta on niin suuri riemu  😀  

Meillä sairastettiin ekaa kertaa ihan kunnolla  😐 
Ensin oli korvien kaivelua, repimistä, haromista n.viikon verran ja pari vikaa päivää yltyvänä. Lisäksi lämpöä. Käytiin Terveystalossa, jossa lääkäri totesi korvatulehduksen -> Antibiootti Amorion. Kysyin onko varmasti välttämätön, koska haluaisin välttää kaikki ylimääräiset ab-kuurit viimeiseen asti. Mutta on kuulemma. Lasku ja ulos. Ei mitään jälkitarkastuksia tai muitakaan ohjeistuksia  🙄

5pv oli jo ab-kuuria takana, eikä pätkääkään parannusta. Hirveä nuha ja tukkoisuus tullut, sekä viimeisimpänä kova yskä -> uudelleen lääkäriin, tällä kertaa viisastuneen Pikkujättiin nenä-,korva-,kurkkulääkärille. Suureksi yllätykseksemme korvat täysin TERVEET  😯  vaikka tyttö repii ja raastaa niitä ja itkeskelee. No hyvähän se on!  🙂  Saatiin oireiden hoitoon nenäsumutetta, suolatippoja sekä Panadolin oraaliliuoksen korvikkeeksi (pitää antaa jo niin isoja määriä, että masulle huonoksi) Pamol f:ää. Ohjeet seurailla 3-4pv. 

Eipä helpota. 4pv kulunut, illalla nousee kaiken muun lisäksi vielä kuume. Aamusta taas Pikkujättiin. Tuloksena tuore nielutulehdus, joka siis virus. UUSI virus edellisen perään, josta pieni ei ole ehtinyt vielä edes toipua  🙁  Tämä lastenlääkäri selitti että tod.näk. tytöllä ei ole ollut edes sitä korvatulehdusta alunperin. Koska siitä dg:sta 5:n päivän kuluttua kun kävimme tuolla spesialistilla, ei mitään viitteitä märkäiseen korvatulehdukseen (edes paranemisvaiheessa olevaan) näkynyt  😯  että ensimmäinen lääkäri (Terveystalo) ei ole osannut erottaa normaalia flunssasta johtuvaa tärykalvon punoitusta korvatulehduksesta. Sanoi että se toki välillä lapsilla haastavaa, mutta ammattitaitoisen lääkärin PITÄISI pystyä se erottamaan. Jep, mahtavaa! Eli turha ab-kuuri meni sitten ab-vastaisen 10-kuiselle  😈  Onneksi ystävä vinkkasi edes että kannattaa ab.n kanssa vetää Precosaa oman maitohappobakteerin lisäksi. Se vähän edes tasoittaa suolistoflooraa. 

Kaiken kaikkiaan sairastettiin kolme (3!!) viikkoa! Vieläkään ei ole ohi täysin. Nenä vuotaa ja on lämpöä. Neiti tekee neljää hammasta samaan aikaan ylös tän kaiken lisäksi! Yksi tullut jo läpi, 3 siinä hilkulla. Yöt on toooosi vaikeita välillä, toisinaan onni (vai Armo) potkaisee meitä vanhempia ja yö voi mennä hyvinkin. Viime yö oli taas niin kaRRRmea että tänään kaikki näyttänyt jotenkin niin synkältä tän väsymyksen läpi. Heräili varmaan 20krt, enkä edes liioittele! Pahimmillaan ravasin 5min välein. Välillä istuin hänen pinniksen vieressä yli tunnin ja lopulta kun nukahti ja onnistuin hipsimään omaan sänkyyn -> 5min ja taas kuului ”byääää”  🙄  Ääh! Voisko tää kaikki please NORMALISOITUA?! Ihan perus arkea? En pyydä ruusunpunaista unelmaa enkä mitään superihanaa elämää.. pelkästään normaalia, tasaista arkea, että voidaan ulkoilla, käydä puistoissa, kerhoissa, muskarissa, kylässä. Syödä, juoda, nukkua. Että mun vauva ois taas oma ihana itsensä, oma persoonallinen E, eikä kiukkuinen ampiainen joka vaan roikkuu lahkeessa ja huutaa, haluaa syliin, ei haluakaan olla sylissä, mutta ei halua olla poiskaan sylistä.. Tiedän, hänellä on kurja olla. Mutta niin on välillä äidilläkin  😳 

Kiljuntaa ja käppäilyä

Meillä kiljutaan. Siis KILJUTAAN! Niin kovaa ja Korkeelta kun kurkusta vaan lähtee  😆  ja paljon – koko ajan – ja se tooooosi kivaa!  😆  😯  

Joo ei me tajuta miten tytön omat korvat sitä kestää, koska meillä tärykalvot halkee  🙄  ..Ei hän sitä mitenkään negatiivisessa mielessä tee, vaan ilmeisesti vaan tykkää kuunnella omaa ääntään. Onko tuolla lapsella kuuloa siis ollenkaan ? ? ? Koska se kiljunta on oikeesti sellasta horror-kiljuntaa, kuin jostain kauhuleffasta missä mimmiä just aletaan leikkaa viidakkoveitsellä kurkusta (tai jotain). No, menee varmaan ohi tämäkin VAIHE  😆 

Jotain ihanaakin ääntä alkanut kuulua.. tyttö nimittäin alkanut tasan 9kk JUTELLA, siis sanoa SANOJA  😀  😀  😀  Nyt kuuluu ”äittä äittää” 

”täittä tättättää” ”nännän nää” ”anna anna” ”ennää ennää” = mennään  😆  Tät toistelee silloin kun haluaa että häntä kävelytetään  😆 

Ihana aamulla herätä siihen kun hänen sängystään kantautuu suloinen ääni ”äittää äittää” <3 (herääminenhän ei koskaan ole minun mieli puuhaani, tuo sentään vähän pehmittää asiaa  😆 ) 

 

Myöskin kävely on edistynyt. Ottaa jo yksittäisiä askelia itsenäisesti ! Tätä teki ensi kerran jo 8,5kk, mutta sitten se jotenkin jäi. Nyt taas alkanut uudelleen (9kk1vko), mökillä itse asiassa. Siellä oli niin hyvin hänen korkeudelleen sopivia tasoja olohuoneessa. Pääsi kiertämään olohuoneen pyöreää pöytää yhdellä kädellä, siitä sohvalle, siitä rahille, ja vielä lepotuolille ja ikkunalaudelle joka oli kiinteä ja hänen korkeudellaan. Kehitys harppari muutaman mökkipäivän aikana huimasta eteenpäin tuon ansiosta 🙂 Yritimme nyt muokata kotiammekin siten, että se tukisi parhaiten E:n kehitystä. 

KONTTAAMAANKIN hän oppi mökillä ! 

Osasi kyllä ihan pari tassutusta aiemmin, mutta mökillä lähti tavallaan ekaa kertaa oikeasti HAKEMAAN jotain asiaa konttaamalla, ja itsenäisesti liikkumaan myös siten 🙂 Ai että olin haljeta Ylpeydestä lastani kohtaan! ..kyllä sitä konttaamista on niin kovasti odotettukin!! ..Ei hän siitä edelleenkään TYKKÄÄ selkeästi, mutta etenee jonkin matkaa kontaten jos kokee sen tarpeelliseksi  😀 

 

Kyllä on meidän pimu nyt ottanut huimia askelia kehityksessä  😀  Ihana seurata hänen kehitystään, kun joka päivä tulee jotain uutta. Joka päivä jaksan hämmästellä ihan pieniäkin asioita mitä hän on oppinut, tai keksinyt, huomannut, tai reagoi eri tavalla kuin ennen <3 

 

Jotenkin olen odottanut tuota että hän alkaa LIIKKUMAAN.. Kuvittelen että sitten helpottaa elämä. Tuskin. Erilaista se varmaankin on, mutta ehkei sentään helpompaa  😎  Meillä kun tuo tyttö ei ole ikinä VIIHTYNYT hetkeäkään yksin. Pitänyt koko ajan viihdyttää tai kantaa paikasta toiseen, sekään ei ole riittänyt vaan valitusta usein aamusta iltaan. Lienee refluksista johtuvaa.. silti, todella raskasta. Ei liene siis ihme, että odotan helpotusta. Odotan josko viihtyisi hieman paremmin, tai ettei tarvitsisi kantaa/vaihtoehtoisesti kävelyttää paikasta toiseen. Me tämän talouden isot ihmiset (teini mukaan lukien) olemme ihan romuna jatkuvasta kävelyttämisestä, sekä kantamisesta hartiat varsinkin minulla ihan 24/7 kroonisesti sairaan kipeät. Josko siis, joskus..  😎 

Voi meidän ISOA!

Niin ne pienet kasvaa ja vaikka sitä odottaa, tavallaan kauhistuttaa kuitenkin kun tajuaa..  😆  Viime viikolla pakkasin kaikki potkuhousut ja puolipotkarit kaapista pois  😎 ..toisaalta innoissani, toisaalta hyvin haikeana. Viime viikolla myöskin oli pakko laskea pinnasängyn pohja ihan alas  😯 ..neiti kun kiskoo ittensä jo seisomaan. Sai pelätä millon se on päällään sieltä alas. No, nyt ei tartte

Siinä se on, ISOJEN pinnasänky! Ja Kaino-kirahvi siellä jo odotteleekin meidän pientä isoa <3

pelätä semmosta  😎  Hui että, meidän tyttö on ISO!

Eroahdistus

Juhannus vietettiin mökillä vaarin ja mummin, sekä mun veljeni perheen kanssa. Heillä kaksi lasta 3v ja 6v. Kyllä tykkäsi E seurata serkkunsa 3v touhuja ja he jopa vähän ”leikki” yhdessä  😀 
Mutta, kauhean EROAHDISTUKSEN kehitti sitten meidän neiti juhannuksen aikana  😯 Aiemmin siis ei merkkiäkään semmoisesta! Ymmärrän, että kuuluu normaaliin vauvan kehitykseen, mutta hieman hämillämme olimme puolison kanssa. Tämä siis ilmeni kun ekan kerran 8kuukauteen pääsimme KAHDESTAAN johonkin, nyt siis saunaan. E:n seuraksi jäi jo pari päivää tutuksi tulleet sukulaiset (joita siis kyllä aiemminkin nähnyt säännöllisesti) ja 14v veli. Eipä ehditty saunassa kuin muutama sana vaihtaa, kun saunaan monen oven taakse kantautui kaRRRRmea huuto, joka ei vaan laantunut. Pakkohan se oli mennä katsomaan mikä tytöllä on, ja hän naama punaisena ja kurkku suorana HUUSI ja muut yrittivät rauhoitella häntä  😯 Ensin puoliso eli E:n toinen äiti otti hänet syliin ja yritti rauhoitella. Pieneksi hetkeksi rauhoittuikin, mutta alkoi taas heti uudestaan, ja siis aivan TÄYSIÄ! Ei auttanut kun äidin ottaa syliin, jossa rauhottui heti  😯 Ajateltiin että otetaan sitten hänet mukaan saunaan, puoliso otti hänet syliin ja meni riisumaan. Sama huuto alkoi taas. Ja jatkui jopa kun tyttö pääsi vatiin VETEEN, mitä normaalisti RAKASTAAAAAA vaikka miten väsy ja kurja mieli olis. Mutta ei, kurkku suorana vaan karjui. Menin itse sitten siihen pesemään häntä, jos auttaisi, mutta ei sekään enää auttanut. Äkkiä pestiin ja pois saunasta. Itse peseydyin äkkiä ja puoliso kuivasi tytön. Loppuillan sitten äidin sylissä vaan kyhjötti  😕 
Tämä on nyt jatkunut sitten sen jälkeen. Vaikka lapsenvahteja ois ollut enemmän kuin kylliksi, emme siis voineet nauttia hetkeäkään kahden keskisestä ajasta tämän vuoksi. Miksipä sitä TAHALLEEN toista huudattaisi, ehditään sitten olla kahdestaan joskus toiste  🙄 

Mutta nyt tyttö huutaa kotonakin minun perään, en saisi metriä kauemmas mennä. Vähän ahdistavaa  😕  Koska pakkohan olisi vessassa käydä, ja jotain kotihommiakin tehdä. En minä jaksa tällaisena ”ADHD:na” olla koko ajan paikallaan kököttämässä kasikuisen vierellä, mutta eipä oikein muukaan auta  🙄  Ohihan tämä menee, voi kyllä mennä ensin vieläkin pahemmaksi mitä olen lukenut.. kaikkea aikansa. Kun on joku raskasvaihe menossa vauvalla, ei meinaa millään jaksaa uskoa huomiseen, siihen että se ”helppo”-kausikin vielä muka joskus tulee.. tuleeko  8) 

Refluksilääkettäkin yritettiin vaihtaa.. Zantac meillä ollut käytössä ja toiminut oikein hyvin. MUTTA. Se on alkoholipohjainen, joka arveluttaa noin pienellä pitkäaikaiskäytössä. Kuikka suositteli sitten Nexiumia ja aloitettiin sen käyttö. Aluksi meni tosi paljon takapakkia, yhtä nousua ja puklua koko päivä täynnä. Sitten vähän alkoi jeesaamaan, mutta tytöllä katosi ruokahalu ja lisäksi masu meni ihan kovalle eikä meinannut kakka kulkea ollenkaan. Hän oli päivisin itkuinen ja öisin levoton. Toista viikkoa kokeiltiin, ja Kuikkaan taas yhteys (vaikka onkin lomalla  8) ) -> hän suositteli palaamaan Zantaciin ja lisäksi Gaviscon käyttöön. Palattiin Zantaciin, ja ruokahalu on palannut sekä vatsa toimii hyvin 🙂 Nousuja tulee, mutta voi olla joku pahiskin mikä aiheuttaa? joka tapauksessa kokonaisvaltaisesti tilanne parempi kuin Nexiumilla. Gavia ei olla vielä haettu, haen varmaann tänään. Ajattelin ottaa sen vain pari krt/pv käyttöön ison aterian jälkeen, koska pikkuvauvana E:llä meni siitä pakki ihan jumiin. 

Fyssarikäynti

Tänään oli 2.käynti fyssarilla ja hyvin meni  😀  Enpä ole edes tajunnut miten Paljon tuo lapsi on kehittynyt viimeisen kuukauden aikana! Enkä ole kyllä kieltämättä tajunnut edes kuinka HYVÄT valmiudet hänellä on motorisesti yhteen sun toiseen asiaan.. onneksi oli ammatti-ihminen näyttämässä ja kertomassa tarkemmin miten PALJON minun pieni vauvani jo osaa  😉  

Tänään siis viikkoa vaille 8kk. Käyty siis fyssarilla, koska tyttö ei pysty refluksin takia olemaan makuuasennossa -> harjoittelemaan ryömimistä, konttaamista, mitä näitä nyt on.. haluaa VAIN pystyasentoon, seisoa ja kävellä. 

Kun istuu aikuisen suorien jalkojen välissä, osaakin (en ollut tajunnut tätä) lähteä siitä itse suoraan konttausasentoon, ja siitä jopa meinaa ponkaista aikuisen jalan yli liikenteeseen  😀  

Ryömimisasentoon kun fyssari laittoi hänet -> osaa kuulema todella sulavasti ja kauniisti kaikki ryömimisen edellyttämät liikkeet molemmin puolisesti.. jalat siis tekevät jo ryömisliikettä ja lantio on täysin mukana hommassa. 

 

Polviseisontaa koitti. Osaako siitä nostaa itsensä ylös (itse sanoin siinä vielä ennen että ei osaa  😆  ). Ja niin se vaan meidän pimu vetäs ykkösellä itsensä ylös siitä ja hytkyi onnellisena tukea vasten  😆  Tuli käsky laskea pinniksen laita alemmas  😎   

Tuli neuvoja miten harkata vauvaa, että oppii itse laskeutumaan. ja Eevillä oli siihenkin jo tosi hyvät valmiudet, vähän kun tyyliin sormella ohjasi, neiti taittoi polvista kauniisti ja istahti alas  😀  ..Meillä vaan kun ei kotona tarvittavan matalaa tukea mitä vasten tuollaisia harjoitella, siksi ei noin hyvin ole voinut edes treenailla. Mistähän sellaisen tähän hätään hankkisi? Kaikki mitä löytyy on ihan liian korkeita siihen tarkoitukseen, eikä fyssarin mukaan edes auta juuri sitä että vauva oppisi ITSE sekä nousemaan ylös, että laskeutumaan alas. Hmmm.. 

 

Hauska kun fyssari otti tyttöä käsistä, että miten seisot.. neitihän lähti rytinällä marssimaan eteenpäin. Täti oli vaan suu auki, että jaa, sähän kävelet kohta  😎  Mutta joo, piti toooooosi tärkeenä että opetellaan vauvan kanssa nyt noita asioita että oppii ITSE tekemään asioita, eikä niin että hänet laitetaan joko seisomaan ja lasketaan alas ym.niinkuin melkeinpä tähän asti on tehty  😳  Just estää niitä haavereita, ja ennaltaehkäisee pahojakin loukkaantumisia + lisää varmasti lapsen viihtyvyyttä + auttaa meidän jaksamista. Nyt on vielä vaihe (hänen suullaan) jossa pitää olla KOKO AJAN E:n rinnalla vahtimassa ettei loukkaa itseään, mutta ei kuulema kestä pitkään, koska E:llä niin hyvin hallussa hommat  😀  JEi, I´m so proud of my daughter !! 

My baby 7 months already!

Ei voi olla että aika menee näin nopeasti! -Nopeasti sumussa, mutta anyway  😆  Aivan mieletöntä että mun vauva on jo SEITSEMÄN KUUKAUTTA !!!  😯  😀  😎

Tähän seitsemään kuukauteen on mahtunut Paljon!

Väsymystä, tajuton määrä väsymystä. Unettomuutta, stressiä, harmaita hiuksia, turhautuneisuutta, ahdistusta, kyyneliä, jopa vihaisuutta, pelkoa, huolestuneisuutta, väsymystä. Ainiin sanoinko jo väsymystä.  😆

 

Mutta myös ääääärettömän paljon Rakkautta tuota ihanaa vauvaa, tytärtäni kohtaan. Kauan kaivattua, pitkään odotettua vauvaa kohtaan. Ja vieläpä TYTTÖÄ, minun TYTTÖÄ, ai että en voi vieläkään oikein käsittää että MINULLA on käynyt niin hyvä onni, että minulle on annettu tämä tyttölapsi <3

Niin paljon ihania hetkiä. Tuhisevaa ihanan tuoksuista vauvaa nuuskutellessa.. pehmoisia silkinpehmeitä poskia ja silkkistä tukkaa silitellessä. Niin monia onnenkyyneliä häntä katsellessa. Niin monia hetkiä kun häntä katsoessani minut valtaa varpaista asti leviävä Lämmön, Onnen, rakkauden tunne joka on pakahduttaa.

Mitä tuo 7kuukautiseni sitten jo osaa:

  • Kääntyä molemmin puolin
  • Istua tukevasti ilman tukea
  • Syödä sormin ja lusikasta kun antaa käteen
  • Juoda nokkamukista
  • Tehdä pissat ja kakat POTTAAN !
  • Seisoa tukea vasten
  • Nousta pinniksessä itse polviseisontaan + seisomaan  😯
  • Kävellä tukien
  • Huristella tuhatta ja sataa kävelyautollaan  😆  ja päättäväisesti mennä paikasta toiseen, oman toiminnan ohjaus siis alkaa toimia  8)
  • Pestä hampaita  😀
  • Pärisyttää
  • Tapailla ”äiti”-sanaa  😛
  • Kun kysyy ”onko kivaa?” vastaa pärisemällä  😆
  • Tunnistaa nimensä
  • Tunnistaa tutut laulut + tutut ihmiset + tutut esineet jo toimintaan. Esim. oman näkkäripaketin näkiessään alkaa huohotus ja käsien heilutus ja suu käymään kun odottaa jo näkkäriä  😆
  • Antaa märkiä pusuja  😎
  • Kylpeä railakkaasti kastellen kylvettäjän ihan kauttaaltaan (siis uikkarit hei päälle!) + saunoa  😎
  • Ilmoittaa kitinällä ja vinkumisella erittäin selkeästi kun hänen ylhäisyydellään on TYLSÄÄ  😆
  • ja ja …
    Sormiruokailen itse

    Olen ISO tyttö, rakastan seistä! Ja olen justiin vetänyt purkillisen kokonaisia vadelmia!

Vastoinkäymiset vahvistaa.. mutta KETÄ ? ? ?

Ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että täytyy ihmetellä kuinka paljon vastoinkäymisiä vauvan elämään voidaan antaa?!

 

Ensimmäinen puoli vuotta oli pelkkää tuskaa vatsavaivojen ja pahojen refluksivaivojen kanssa. Sitä kautta syöminen oli TOOOOSI vaikeaa, nukkuminen hyvin hyvin pätkittäistä, ja hereillä olo pelkkää itkua ja tuskailua..kantelua, sylissä kekkalointia ja viihdytystä kun ei lattialla/missään vaakatasossa voinut olla  😥  

4kk vauva pystyi ensi kertaa oikeastaan olla edes pieniä aikoja lattialla, muut oppivat siinä vaiheessa jo kääntyilemään, meillä vasta harjoiteltiin olemista selällään(/mahallaan, mikä vielä hankalampaa). Minuutteja ne oli mitä hän pystyi näitä motorisia taitoja lattialla harjoittelemaan, mutta jotain kuitenkin. Kääntymäänkin opittiin  🙂  Edelleenkin refluksi vaivasi pahasti, mutta kiinteiden aloituksen myötä (lääkärin määräyksestä 4kk iässä) se pariksi viikoksi hiukka helpotti. 

 

Sitten alettiin tehdä hampaita; kaivettiin suuta reikä päässä, kuola valui, järsittiin kaikki lelut kädet ym, vähän väliä jaksoja että lämpö nousi ja itkuisuus/kiukkuisuus lisääntyi potenssiin 100. No ilman muutahan me luultiin että ne hampaat! ..mutta ei, ei tullu hampaita. Tätä jatkui 1,5kk ❗  Yhtenä päivänä kun yritin nukuttaa vauvaa ja katselin hänen nukahtamistaisteluaan jälleen kerran, kun kaivaa vaan suuta aivan reikä päässä -> ikään kuin siellä olisi DEMONI joka pitäisi kaivaa kurkusta ulos!  ❗  Silloin syttyi lamppu päässä; se mitään hampaita tee, ku toi on REFLUKSI yksi oire!!  😡  Ääh! Otin sitten lääkäriin yhteyttä ja samana iltana haettiin tytölle jo refluksilääkitys (mitä siihen asti oli yritetty kaikin keinoin vältellä, koittaen kaikki maaailman lääkkeettömät keinot) Zantac. Viikko meni että oireet alkoi tasaantua, sitten meillä olikin ihan eri tyttö; Iloinen, aurinkoinen ja erittäin hyväntuulinen  😛  

Tätä iloa jatkui muutamia päiviä, tuli väliin päiviä että kiukkunen vauva tuli takaisin, kaikki oli huonosti, refluksi pahana taas. Alettiin yhdistää tiettyihin ruokiin ja niin meiltä tippui sosevalikoimasta ensin porkkana, sitten persikka, sitten mango. Kukkakaali oli jo aiemmin todettu sopimattomaksi. (myöhemmin saatiin lääkäriltämme tietää, että em.kolme raaka-ainetta on ristiallergioita siitepölykauden juuri alettua, reagointi näin vahvaa!) Hyvä kuitenkin kun bongattiin nuo voimakasta närästystä aiheuttavat ruoat, saatiin ne pois ruokavaliosta ja vauvalle sitä kautta parempi olo. 

 

Sitten 6,5kk hän oikeesti teki ne hampaat. 1,5viikkoa itkua-huutoa-kitinää non-stop aamusta iltaan! Lämpöä, nenä vuotaa, tosi kova väsymys! (mutta nukkuahan EI voi) Ensin saatiin 1 hammas ulos, sen jälkeen yksi hyvä päivä. Sitten tehtiinkin se toinen alahammas ja taas em.oireet monia päiviä. 

Kun tästä selvittiin, aateltiin että huh, voisko nyt olla kerrankin hetki seesteistä, sellasta NORMAALIA vauva-arkea – no EI VOI!! Nyt tää viikko vauva kärsinyt kauheasta flunssasta  🙁  Räkää riittää, mistä lie asti sitä voi edes tulla?! Lämpöä/kuumeilua, itkua ja valitusta taas lähes aamusta iltaan. Toooodella väsynyt, ei jaksa mitään, mutta nukkumaan käynti muuttunut todella todella vaikeaksi! On vaikka mitkä kikka-kuutoset käytössä, jotta hänen olonsa vähän edes helpottuisi ja että pystyisi nukahtamaan/nukkumaan. On pilkottua sipulia harsossa sängyn laidassa kiinni, kuumaa vettä ämpärillinen sängyn vieressä (huoneilman kosteutus), nenää imuroitu ahkerasti, keittosuolatipat ym ym. 

 

Tuntuu ettei meidän pieni tyttö saa KOSKAAN nauttia sellaisesta NORMAALISTA olosta! Että hän voisi elää arkea oppien uusia asioita, ihmetellä maailmaa ja uusia juttuja. Koko ajan jotain vaivaa, joka tekee hänen olonsa tosi kurjaksi  😥  ..ei siinä kyllä varmaankaan riitä voimat uusien asioiden oppimiseen. Voi miettiä omalle kohdalle, kiinnostaako tai onko energiaa oppia/kiinnostua uusista asioista, jumpata, liikkua ja iloita pienistä asioista jos on KIPEÄ  🙄 Eikö nämä vastoinkäymiset jo ala riittää?! Tyttöni täyttää huomenna 7kk  ❗  SEITSEMÄN KUUKAUTTA, ja hänen normaalit/hyvät päivänsä tässä elämässä voi laskea sormin  🙄  😥  Kuinka Ankeaa. Miksei pieni ihminen saa voi saada jo vapaata vastoinkäymisistä.. Me vanhemmatkin mielellämme siitä nauttisimme ja osaisimme jokaista Hyvää hetkeä Arvostaa. Haluaisimme nähdä tyttäremme Oikean persoonallisuuden, näiden kaikkien vaivojen takaa kun se ei pääse kunnolla esiin. Vai oletko sinä oma itsesi kipeänä/kipuilevana? Et varmaankaan. 

 

Ei sillä, SILTI tuo ihana elämänjanoinen suloisuus oppii JOKA PÄIVÄ jotain uutta. Joka päivä joku asia mikä tulee uutena, ai tänään me osataankin tämmöistä   😎  

 

Nyt vasta oikeastaan olen huomannut, minun pieni vauvani ei olekaan enää PIENI  😯  ..hän on jo iiiiiso tyttö, joka esim. yrittää nousta sata lasissa jo SEISOMAAN. Tänään ekaa kertaa onnistui pinniksessä nousemaan ensin polviseisontaan ja siitä seisomaan  😯  aaaaaaa….mihin mun vauva katosi. Sen siitä saa kun eka puoli vuotta meni ihan täydessä sumussa karmean univajeen takia  😯